Sunday, September 15, 2013

Lyhyt kirjoitus taiteen johtamisesta

(Tämä ei nyt ole veneenkeikutustekstin kakkososa, joka on omaelämäkerrallinen ja työn alla, tämä on tällainen johtamispoliittinen välisoitto. Veneenkeikutus herätti kovasti keskustelua ja tekstin on tähän mennessä lukenut 9412 9586 9783 10 000 yli 13 0000 ihmistä. Laaja levinneisyys tuli yllätyksenä.)

Kun johonkin teatteriin valitaan uusi johtaja, lehdistössä usein kerrotaan tästä ihmisestä, hänen meriiteistään, näkemyksestään ja tulevaisuuden visioistaan. Häneltä odotetaan luovaa johtajuutta, rohkeita taiteellisia ratkaisuja, linjanvetoa johtamansa teatterin tulevaisuuden suhteen.

Kun televisiokanaville valitaan päälliköitä vastaamaan ohjelmaostoista, näistä nimityksistä ei kerrota yleisölle samalla tavalla. Niistä syntyy jotenkin eri tavalla poliittinen, byrokraattinen tai talousjohdollinen kuva. En muista että Elokuvasäätiön tai televisioyhtiöiden päätöksentekijöitä olisi esimerkiksi viime aikoina haastateltu lehtiin heidän visioistaan ja suunnitelmistaan taiteenalan tulevaisuuden suhteen. Näitä tehtäviä ei jostain syystä nähdä samalla tavalla taiteellisena johtamisena ja luovana päätöksentekona kuin vaikkapa teatterin johtamista.

Mutta sitähän ne ytimeltään ovat. 

Käsikirjoittajia koulutetaan ja kurssitetaan ja heille tuodaan dramaturgeja ja script doctoreita pitkin maailmaa, ja toisaalta heidän osaamistaan myös kyseenalaistetaan jatkuvasti. Mutta missä ovat elokuva- ja televisioalan isojen pomojen osaamiskartoitukset, innovaatiojohtamiskoulutus ja johdon valmentajat? Ehkä sellaista tapahtuu jatkuvasti, mutta tekijöiltä ja suurelta yleisöltä piilossa? Koko ala on Suomessa kooltaan samaa luokkaa kuin yksi keskisuuri Hollywoodin elokuvastudio tai televisioyhtiö. Niin pieneen porukkaan ei mahdu montaa keskenään ristiriitaista visiota suomalaisen elokuvan tai televisiosarjojen tulevaisuudesta.

(Vertailun vuoksi: Viacomilla on 34 000 työntekijää, NBC:llä 129 000, Disneyllä 156 000. Suomen elokuva- ja televisioväen määrää en nopeasti saanut selville, mutta olisi todella mielenkiintoista kuulla, jos joku sattuu tietämään.)

Parhaillaan alalla edetään maailmanlaajuisesti täydellistä murrosta uusien levityskanavien, tuotannon demokratisoitumisen ja markkinoiden globalisoitumisen vuoksi. Olisi aivan mahtava aika laatia kokonaiskartoitus siitä missä mennään, ja mihin seuraavaksi tähdätään. Olisi täydellinen sauma osaaville johtajille luotsata koko ala Suomessa uuteen nousuun ja uusille urille.

Jos tarkastelee elokuva- tai TV-sarjaprojektin matkaa ideasta tuotantoon (ihan missä tahansa maassa), niin siitä syntyy sellainen organisaatiokaavio, että kuka tahansa Hankenin ykköskurssilainen sanoisi että noin ei ainakaan synny luovaa ja innovatiivista menestystuotetta. Samaa projektia johdetaan neljän tai viiden tahon toimesta, joilla kullakin on omat tavoitteensa ja strategiansa. Projektin luotsaaminen kaikkien karikkojen läpi yleisön eteen on sellainen fakiirisuoritus, että jokaiselle tuottajalle pitäisi myöntää elämäntyöjussi ihan siitä että on selvinnyt hengissä. Tuottajia aina parjataan, mutta on se nyt kyllä rehellisyyden nimissä myös ihan mahotonta hommaa.

Tuottajat luotsaavat projekteja siihen kokonaisvisioon, mikä kulloisillakin johtajilla on. Minä en itse ole koskaan kuullut suomalaisen, itsenäisen tuottajan sanovan, että hän ymmärtäisi tai hänelle olisi kerrottu missä visiossa mennään ja mihin kokonaistavoitteisiin ollaan tähtäämässä.

Walt Disneyn organisaatiokaavio.

No comments:

Post a Comment

Hei, kerro nimesi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...