Sunday, June 9, 2013

Juhla on rukouksen muoto


Bileiden alkumusiikki. Myöhemmin naapurin David oli tiskijukkana, hän on sen alan ammattilainen.

Emme ole pitkään aikaan järjestäneet juhlia, ja ensimmäinen havainto näistä bileistä olikin se että olemme vähän ruosteessa. Bileet onnistuivat loistavasti, mutta niiden järjestäminen oli tosi intensiivinen ja uuvuttava kokemus. Emme tehneet yksityiskohtaisia hommalistoja emmekä aikatauluja, koska ajattelimme että olemme niin rutinoituneita isojen bileiden pitäjiä että hoidamme asiat lonkalta. Kyllä me hoidimmekin, mutta ei ilman rutistusta. Ruoanlaittoon meni paljon odotettua enemmän aikaa, ohjelman taimaus ei ollut ihan niin virtaava kuin olisin toivonut, ja koska lepoaikaa ennen juhlia ei jäänyt, olin hiukan uupunut ja tolaltani niiden alkaessa. Pääsin kyllä nopeasti tunnelmaan mukaan, mutta kokemuksessa oli kieltämättä tietty maratonin maku.

Ensimmäisten joukossa bileisiin tuli Johnin työkaveri ja hänen tyttöystävänsä Ann, joka on ihana tyyppi ja ilmoitti heti että kun hänellä on vähän tätä Aspergerin syndroomaa niin hän voi sitten mennä paniikkiin jos tulee paljon ihmisiä, ja voisimmeko antaa hänelle jotain toistavaa, monotonista tekemistä että hän vähän rauhoittuisi. Ann rentoutui kun annoimme hänen tyhjentää tiskikonetta, ja kertoili laajasti innostuksestaan kissoihin ja avaruuteen. Hänellä oli mukana kaksi eri t-paitaa, jotka esittivät kissoja avaruudessa. Hän oli myös askarrellut meidän kissoille lahjaksi kissanmintulla täytetyt lelut omista vanhoista sukistaan. Aivan loistava henkilö. Hän antoi heti juhlille hienon, omaleimaisen tunnelman.

Lausuimme Johnille syntymäpäiväsiunauksena ystäväni Erin Bown kirjoittaman 24-säkeistöisen, ihanan runon. En ole koskaan saanut sitä luettua läpi itkemättä, eikä se onnistunut tälläkään kertaa. Runo oli myös naapurin Orlandolle vahva kokemus. Häntä jännitti ilmeisesti aika paljon lukea englanninkielistä tekstiä, kun hänen äidinkielensä on Kuuban espanja. Runon edetessä hän kumarteli ja hengitteli ja rukoili Oshunia, rakkauden ja ystävyyden jumalatarta. Orlando luki oman säkeistönsä hienosti, ja puhkesi sen jälkeen pitkäksi aikaa itkemään. Hän itkeskeli juhlissa muutenkin moneen kertaan, kun hänellä oli ikävä kotimaahansa ja hänestä oli niin ihanaa että hänet oli kutsuttu meille. Suomesta Orlando tiesi sen verran, että sitä kautta pääsi aikoinaan pakoon. Siis Neuvostoliitosta.

Vieraat toivat juhliin monenlaista grillattavaa, salaatteja, suklaakeksejä ja kakkuja. Lisäksi tarjosimme grillattuja artisokkia, Gwyneth Paltrowin blogista löytämääni ihanaa salaattia, Seven Elementsiä eli salaatinlehtiä joihin kääritään seisemää makuelementtiä (hienonnettua tuoretta inkivääriä, cashew-pähkinöitä, jalopenoa, limettiä, paahdettuja kookoshiutaleita, kuivattuja katkarapuja ja chilikastiketta), juustoja ja patonkia, ja Sweet Bar -leipomon muhkeaa kinuski-suklaakakkua. Sweet Barin omistaja on Michael Jacksonin entinen henkilökohtainen kokki, joka sattumalta tuntee ystävämme Eddien koska he molemmat harrastavat hulavanteen pyöritystä. Kaikenlaista sitä on.

Meille esiintynyt vatsatanssijatar Shabnam oli aivan jumalatarmainen ja huumaava, en ole koskaan nähnyt yhtä atleettista ja teknisesti huikeaa vatsatanssijaa. Hän on voittanut paljon palkintoja alaltaan, enkä kyllä yhtään ihmettele miksi.

John oli ideoinut juhliinsa Burning Man -henkisen rituaalin. Hän rakenteli kavereidensa kanssa tikku-ukon johon kaikki saivat kiinnittää paperille kirjoittamiaan asioita, jotka olimme valmiita jättämään taakse. Tikku-ukko poltettiin juhlallisesti, ja sen mukana menneisyyden haamut.

Pihan takaosaan pystytetyssä Johnin Burning Man -jurtassa tapahtui illan mittaan varmasti vaikka mitä hyvin epäilyttävää ja aivan mahtavaa, mistä ei nyt tässä sen enempää.

Nyt meillä alkaa olla bileiden jäljet pääosin siivottuna, ja mies makailee tuolla makuuhuoneessa reporankana, mutta menneisyyden haamuista melko vapaana.

Kaikki kuvat ovat ystävämme Zannie Alvarezin kuvaamia. Alempana myös pari videota.

Luemme runoa Johnille.
Eddien ihana juhla-asu. Eddie on se hulatanssija joka tuntee
sen Michael Jacksonin entisen kokin.
Shabnam ja jumalatarenergia. 
Trotsky-koirakin osallistui tanssiesitykseen.
John sai tanssia jumalattaren kanssa.
Ja minä sain kokeilla tanssimista miekka pään päällä.
Se onnistui yllättävän hyvin!
Burning John -tikku-ukko ja laput menneisyyden haamuista.

video
Shabnamin alkuhyörinä.

video
The burning of John.

6 comments:

  1. Luin noita asperger-juttuja ja hulaharrastuksia ja itkuun puhkeavia runonlukijoita ja minusta tuntui, että luen jotakin romaania. Ihan herkullisia pieniä yksityiskohtia! Sinun pitäisi kirjoittaa kirja, sillä ainakin inspiraationlähteitä tuntuisi löytyvän ympäriltäsi vaikka kuinka paljon!

    Ja minä ihan rakastuin siihen asperger-ihmiseen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kirjoittaisin heti kirjan jos joku tarjoaisi kustannussopimusta! Joo, se Ann on ihan ihana tyyppi. Sillä oli miljoona hyvää ideaa. Mm. että sen palavan tikku-ukon pään läpi voisi heitellä vaahtokarkkeja.

      Delete
    2. No niin! Rakkauteni vain voimistui tuostakin! :D

      Delete
  2. Kivoja kuvia juhlastanne. Aika korkean tulenkin uskalsitte sytyttää. Tanssiesitys oli varmaan upea siitä alkuosasta päätellen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juu, siinä oli vesiletku vieressä vahingon varalta! Siellä teltassa on kanssa ihanaa sisällä, pitää ottaa sieltä muutama sisäkuva jossain välissä.

      Delete
  3. Pakko oli itkahtaa, kaunista. Kiitos!

    ReplyDelete

Hei, kerro nimesi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...