Sunday, June 16, 2013

Elliot on kuollut, kauan eläköön Elliot!

Minun piti saada kirjoitusprojekti alkuun, ja lähdin sitä varten henkilökohtaiselle 24 tunnin retriitille ihanaan Inn San Franciscoon, jossa olen yöpynyt ennenkin. Myös äitini yöpyi siellä viimeksi näillä nurkilla kyläillessään.

Retriitti onnistui mainiosti ja projekti edistyi hyvin. Tarinassa on hahmo nimeltä Elliot, joka ei kyllä paljon päivänvaloa näe, kun hänet tapetaan heti yhden kohtauksen jälkeen. Elliot-parka. Kaikki ei voi voittaa, fiktiossakaan.

Yksin olo on joskus ihanaa. Sitä jotenkin muistaa kuka on, silloin kun ei suhteuta itseään joihinkin tilanteisiin ja ihmisiin. Minulla on esimerkiksi hirveän dynaaminen ja sosiaalinen työrooli, joka vie voimia mutta jotenkin on oikea tapa minulle olla työyhteisön jäsen. Kotona minulla on toisenlainen rooli, vaimon ja äitipuolen ja emännän rooli.

Mutta kirjoittajaminä on sellainen outo hyyppä, joka ei halua puhua kenenkään kanssa yhtään sanaa ja järjestelee muistilappuja lattialla. Sitä saattavat ärsyttää keskeytykset aivan suunnattomasti, ja välillä se makaa vaan ja tuijottaa kattoon, tai lukee, ja se ei näytä yhtään työnteolta mutta on, ja olisi parempi olla kysymättä yhtään mitään roskien viennistä.

Vietin sen hyypän kanssa 24 tuntia, ja meillä oli oikein mukavaa. Miehellä ja lapsellakin oli mukavaa kun hyyppä ei ollut täällä nurkissa tuijottamassa mykkänä eteensä. Koiralla ei kuulemma ollut mukavaa, vaan se hermoili ja oli ahdistunut. No, kaikki ei voi voittaa.

Inn San Francisco ulkoa. Vasemmalla katonrajassa oli
minun huoneeni kylppärin ikkuna.
Siinä kirjailija lepäsi ja ajatteli. Pöydällä on kaverini Michael Gruberin uusi
romaani, josta sain ennakkokappaleen. Sen nimi on The Return ja se on
oikein hieno ja miehekäs ja ponteva trilleri, jossa seikkaillaan Meksikossa.
Romanttinen kylppärini, joka tuntui vähän siltä kuin olisi
peseytynyt puutarhassa.
Amme oli valtavan syvä poreamme, siitä oli kiva katsella ikkunasta taivaan
pilviä ja ajatella kaikkia ajatuksia.
Majatalo on täynnä mukavia yksityiskohtia. Kaikki esineet
ovat yksilöllisiä. Ei mistään hotellitarvikekatalogista.
Semmoisen enkelin alta mentiin äidin huoneeseen,
silloin kun hän oli täällä.
Alakerran sali, jossa on aina kahvia, keksejä, hedelmiä ja portviiniä
tarjolla. Siellä tarjoillaan myös aamiainen.
Aamiainen on aivan ihana, kaikki omasta keittiöstä. Taitaa
olla paras hintaan kuuluva aamiainen minkä olen koskaan saanut.
Romanttinen puutarha. Vasemmalla lehvien alla on puinen poreamme.
Tuolla valkoisilla tuoleilla minä istuin kirjoittamassa.
Näkymä kattoterassilta. Sielläkin istuin kirjoittamassa. San Franciscon
ikuinen sumu aina leijailee tuolla kaupunkin länsilaidalla.

1 comment:

  1. Se oli mieleenpainuva hotelli. Tunnelma oli taijanomainen ja illalla vähän kammottava kun se hiljainen vanha taustamusiikki tuli kuin parin vuosisadan takaa istuessani yksin alakerran salissa Portviinipikari kädessäni. Hotelli sopii hyvin juuri tuollaiseen retriittiin ja mietiskelyyn. Itse olin vähän sellainen rauhaton turisti, jonka nähtävä mahdollisimman paljon. Usein muistelen miten ihanaa oli pitkän kävelyretken jälkeen mennä siihen lämpimään porealtaaseen puolelta öin täysikuun valaistessa ja nauttia siellä ihan yksin.

    ReplyDelete

Hei, kerro nimesi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...