Wednesday, March 6, 2013

Vitun eettisiä valintoja Venicessä - maailman huonoin shoppailuvinkkipostaus


Tästä piti tulla kiva Los Angeles -shoppailuvinkkipostaus, mutta se meni nyt kyllä aika poskelleen. Pahoittelen että olen tällainen määkijä. Tämä on viimeinen Los Angeles -postaus, sitten palataan taas voivottelemaan remonttia tai Oaklandin yhteiskunnallisia ongelmia tai jotain.

Venicessä on yksi kulmaus, jossa yritän aina käydä kun olen siellä holleilla. Siinä sijaitsee Strange Invisible -parfyymikauppa, jossa erään Hollywood-mogulin tytär valmistaa käsityönä pieniä määriä artisaaniparfyymeitä luomuaineksista. Ne eivät muistuta mitään muita parfyymeitä. Ne ovat taideteoksia. Liikkeen miellyttävä henkilökunta vie asiakkaan tuoksubaarissa intensiiviselle ja tunteita herättävälle aistimatkalle. Tuoksut ovat haastavia, monitasoisia ja muuntuvia. Ne herättävät vahvoja mielikuvia ja niistä syntyy mielessä tarinoita. Jos parfyymit tuntuvat kalliilta, mutta jotain pitäisi tuoksuttelun lisäksi ostaakin, liikkeestä saa myös saippuoita ja luonnonkosmetiikkaa ja muuta vähän edullisempaa. Strange Invisiblen jälkeen tavanomaiset, teolliset merkkiparfyymit vaikuttavat keinoteikoisilta, räikeiltä ja rahvaanomaisilta. Ne tuotetaan kaikki samoissa kemian alan tehtaissa, lisensoidaan eri muotitaloille, ja tuupataan joku julkkis keulakuvaksi. Se on kuin makkaratehtailua.

Vinosti Strange Invisibleä vastapäätä samassa kulmauksessa on Three Square Cafe, jossa käyn syömässä jos olen maisemissa. Leipomosta saa ihania, paikan päällä leivottuja leipiä, pretzeleitä ja makeita leivonnaisia, ja ravintolan puolelta taivaallisen taitavasti valmistettua luomuruokaa: gourmet-hampurilaisia, brunssiruokia, erilaisia voileipiä ja salaatteja. Henkilökunta on herttaista ja muut asiakkaat oikein eksklusiivista ja hienostunutta väkeä pienine koirineen. Heillä on usein tosi upeat joogavaatteet päällä, he ovat varmasti suoraan Gwyneth Paltrowin kanssa samalta lauantaitunnilta tulossa. Jooga-asu on ehkä verhottu eettisellä kashmirvillatakilla ja jollain hämmästyttävällä huivilla. Monilla on myös luomudesign-vaatteisiin puettu, täysin hiljainen ja häiriötön vauva. Saakohan sellaisiakin ostaa jostain tarpeeksi hienosta putiikista?

Varakkaat viihdealan ihmiset viettävät Venicessä hippielämää rannalla huippuarkkitehtien suunnittelemissa, useita miljoonia maksavissa, ekologisesti rakennetuissa taloissa. He maksavat silmää räpäyttämättä tonnin luonnonmukaisesti tuotetusta, eettisestä T-paidasta ja välttävät turkiksia. Heillä on henkilökohtainen ravintovalmentaja, että he eivät vahingossa syö jotain epäterveellistä ja epäeettistä. Tietysti heillä on myös kehonhuoltovalmentaja ja treenivalmentaja. Heidän huolenaiheensa ovat samat kuin meillä muilla kaupungeissa asuvilla hyvinvointi-ihmisillä: mitä ostamme tai syömme, tai olemme ostamatta ja syömättä. Venicen hieno väki pystyy harrastamaan itseään oikein kunnolla. Ei heidän toimintansa sen kummempaa ole kuin minun toimintani jonkun itseäni köyhemmän mielestä.  

Olen tässä vähän miettinyt. 

Oikeasti haluaisin ehkä elää jälkiteollista miljonäärielämää huippumodernissa lasilaatikossa Venice Beachilla, ja käyttää vain vaatteita joita on valmistettu korkeintaan kolme kappaletta, tai niitä on jäljellä vain yksi koska ne ovat vintagea. Ostelisin artisanaalisia vuohenjuustoja ja käsintehtyä reilun kaupan paperia. Viikonloppuisin kävisin kalliilla kursseilla, joissa harrastetaan meditaatiota ja "henkisyyttä". Joogaisin joka päivä.

Olen kehitellyt "eettisyydestä" ja "ekologisuudesta" trendikkään keitoksen, jossa kaikki mitä teen on mahdollisimman yksilöllistä ja ainutlaatuista, ja voin syödä, ostaa ja kuluttaa kaikkea sellaista mistä pidän ja mitä ihailemani ihmiset kuluttavat. Herkullisia luomukasviksia, kauniita yksilöllisiä vaatteita, taidetta, hyvin suunniteltuja ja valmistettuja, joko uusia tai käytettyjä huonekaluja. Voin nyrpistellä nenääni ihmisille, jotka eivät tajua tehdä yhtä fiksuja valintoja. Ne ihmiset ovat sattumalta juuri niitä, jotka tämänhetkisessä globaalissa rakennemuutoksessa ovat heikoimmilla. Lievä halveksuntani alempien luokkien huonoa makua kohtaan on täysin linjassa sen kanssa, että heitä ja heidän työtään pidetään yhä vähemmän arvoisina.

Teollinen tuotanto on tosi last season. Sen tuotteet sopivat parhaiten juuri teolliselle työväenluokalle, jotka katselevat jotain reality-televisiota ja ovat muutenkin vähän silleen. 

West Oaklandissa työpaikansa Kiinaan menettäneiden metalliteollisuustyöläisten jälkikasvu pyörii päihteissä pitkin katuja, ja duunarit kiertävät linnasta linnaan kun rehellisellä työllä ei kerta kaikkiaan pärjää. On vaikea hahmottaa, että West Oakland ja Venice ovat saman taloustodellisuuden osia ja ilmenemismuotoja. Se on seikka johon on vaikea ottaa mitään suhdetta.

Euroopassa työttömillä on sentään jonkinlainen sosiaaliturva. Tosin mitä vähemmän lähinurkilla on sitä kovaa taloutta, jossa ne ylijäämät tuotetaan, ja mitä tehokkaammin sen voitot imuroidaan muualle kuin verotettaviin tuloihin, sitä pienemmäksi käy turva. Eurooppalaiset antavat parastaikaa kusettaa itseään "säästötoimilla", samalla kun suuryritykset välttävät viimeisetkin vähäiset verot mitä niiden kuuluisi maksaa saamastaan koulutetusta työvoimasta, käyttämästään veroilla maksetusta infrastruktuurista ja työntekijöiden ilmaisesta terveydenhoidosta. Rahaahan kyllä maailmassa olisi, mutta kun se pitää kaikki siirtää rikkaimmalle prosentille, niin ei siinä muille riitä turvaverkkoja. Äärioikeisto syyttää kaikkia muita paitsi niitä, joissa on syy. Äänestysikäinen, koulutettu keskiluokka keskittyy miettimään omaa kulutustaan ja syömisiään ja riitelemään siitä, kenen lapset ovat kaikkein kivoimmin kantoliinassa. Se vie mukavasti energiaa niin ei tarvitse sitten näitä rakenteellisia juttuja niin miettiä.

Jos rättitehtaan ja kemiantehtaan duunarit menettävät halpatyöpaikkansa, kun kukaan ei enää osta teollisuusvaatteita ja merkkihajuvesiä, tuskin niistä kaikista artisaaneja tulee. Niidenkin lapset pyörivät sitten kadulla päihteissä ja nälissään. Minulla saattaisi siinä vaiheessa olla tai olla olematta hyvä olo siitä, että olen parantanut maailmaa viisailla kulutuspäätöksilläni. Mutta epäilemättä tuntisin oloni erityislaatuiseksi ja saisin aitoa nautintoa tavaroistani, jotka joku on valmistanut käsin ja intohimosta, ei koneella ja pakosta.

Ei mulla siis ole mitään konkreettista ehdotusta. Aion edelleenkin ostaa Strange Invisiblen eau de toiletten kerran vuodessa, ja käydä Three Square Cafessa aina kun voin. Luultavasti jatkan myös luomuvihannesten syömistä, vaikka ostoskärryissä omaisuuttaan lykkäävä jälkiteollinen resupekka näkee nälkää kymmenen metrin päässä. Teen valintoja joita haluan tehdä, koska nautin niistä. 

En usko, että tämänhetkisestä poliittisesta koneistosta on ratkaisemaan talouden ja ympäristön haasteita, mutta en äkkiä keksi, kenestä tai mistä sitten olisi. Ehkä meitä ketään ei oikeastaan kiinnosta, koska on niin paljon helpompaa ja kivampaa arpoa, minkä sääntöjen mukaan tässä nyt oikein pitäisi syödä että näyttäisi ja tuntuisi filmitähdeltä.

Eettisyys on kuollut. Kauan eläköön eettisyys.

Ruokakuvat Three Square Cafesta.

Kapitalismin aiheuttamat ihanat avokadoranskalaiset salsalla. 
Miehen tilaamat pikkuhampurilaiset, kukkakaalipikkelssi, punajuurisalaatti ja ranskikset.
Minun brunssimunat hollandaisella ja juuresparsahöystöllä. Joista nautin
valtavasti maailman epäoikeudenmukaisuudenkin keskellä.

3 comments:

  1. "West Oaklandissa työpaikansa Kiinaan menettäneiden metalliteollisuustyöläisten jälkikasvu pyörii päihteissä pitkin katuja, ja duunarit kiertävät linnasta linnaan kun rehellisellä työllä ei kerta kaikkiaan pärjää."
    -kuis, eikö siellä teilläpäin joudu/pääse elinkautiseen kolmannen tuomion jälkeen? Vai onko se niin missään osavaltiossa?

    ReplyDelete
  2. On täällä Kaliforniassa "three strikes law". Ne kolme tuomiota pitää olla vakavista rikoksista, jotka kuuluvat "felony"-kategoriaan, siis murhia, tappoja, väkivaltarikoksia, tai esim. suurien huumausainemäärien kuljetuksia.

    Mutta Oaklandissa on ensinnäkin 30% liian vähän poliiseja väkilukuun nähden. (Kaupungin verotulotilanne on todella ankea, esim. puisto-osasto on käytännössä melkein lakkautettu.) Että se on sinänsä ihan sama mitä lakeja on voimassa. Poliisi ei edes tule paikalle, jos on esimerkiksi pelkkää ammuskelua ilman ihmisuhreja, tai auto on jo varastettu eikä se rikos ole parhaillaan menossa.

    Toisekseen Kalifornian vankilat olivat niin täynnä, että kuvernööri Jerry Brown tyhjensi niitä tänä vuonna. Sieltä tuli aika paljon alan tyyppejä takaisin tänne meidän kaduille pyörimään, työllistämään alimitoitettuja poliisivoimia, ja osa tungettiin paikallisiin, siis ei osavaltion vankiloihin jotka nyt ovat puolestaan ylikansoitettuja.

    Oaklandissa ei ole esim. ollenkaan omaa putkaa. Ylityöllistetyt poliisit miettivät aika tarkkaan, ketä viitsii edes pidättää, kun se pitää sitten kuskata tuonne 40 km päähän piirikunnan putkaan/tutkintavankilaan. Kun piirikunnan putka on täynnä, sieltä tulee heti tekstiviestit tyypeiltä alan heeboille täällä meillä, jotka tietävät että silloin on hyvä aika tehdä pienempiä rikoksia, koska niistä ei pidätetä, koska tutkintavankilaan ei mahdu.

    Villi länsi!

    ReplyDelete
  3. Hyvä teksti! Lisää nitä. Kiitos!

    ReplyDelete

Hei, kerro nimesi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...