Monday, March 4, 2013

Taikuuden kohtaaminen

Mies soittaa harmonikalla haikeaa sävelmää. Hän havahtuu mietteistään, laskee soittimen käsistään ja nousee pyydystämään hellästi kyyhkysen, joka kujertelee rappusella hänen edessään. Hän näyttää kyyhkystä lähellä leikkivälle pienelle tytölle. Tyttö on kyyhkysestä mykistynyt, hän kurottaa sitä kohti kuin ei olisi koskaan elämässään aikonut mitään muuta kuin koskettaa kyyhkystä. Mies hymyilee, hän suukottaa pelokasta lintua, lintu hieroo nokkaansa miehen leukaan. Tytön vanhemmat ovat yhtä lumoutuneita tytön reaktiosta kuin tyttö kyyhkysestä. Sitten tyttö suuntaa huomionsa muuhun, lumous raukeaa, mies päästää kyyhkysen menemään. Harmonikan soitto jatkuu kattopuutarhassa. Pääskyt ja pulut lennähtelevät koristekasvista toiseen, kaiken yllä lepattavat ankaralta auringolta varjostavat, valkoiset kankaat ja niiden yläpuolella verkko joka pitää linnut kotonaan.

Olen vaeltanut melkein pimeissä huoneissa, joissa sadut seuraavat toistaan. Maagisia esineitä, mystisiä tieteellisiä löydöksiä. Lepakko joka pystyy lentämään kiinteän aineen läpi. Kauan sitten eläneen venäläisen erakon teorioita avaruusmatkailusta, tiheästi kirjoitettuna ja käsin kuvitettuna sadoille muistiinpanolehdille. Outoja tarinoita viktoriaanisista keksijöistä, muinaisista tieteilijöistä ja asuntovaunujen kulttuurihistoriasta. Kirjeitä joita huolestuneet kansalaiset ovat lähettäneet vuosina 1915-1935 Mount Wilsonin observatorioon: vaatimus, että astronomit lähettäisivät parantavia säteitä avaruudesta maahan peilien avulla. Rahanpyyntö uskonnolliseen käännytystyöhön. Nainen, joka kertoo tajunneensa koko universumin rakenteen ja merkityksen. Hän vakuuttaa useilla sekavilla, konekirjoitetuilla arkeilla, että hän pääsee vielä jonakin päivänä julkisuuteen kertomaan oivalluksensa, vaikka hallituksella on häntä vastaan salaliitto.

The Museum of Jurassic Technology on huomaamattomassa pikku rakennuksessa Culver Cityssä, elokuvaväen kansoittamien Starbucksien, halpojen lounasruokaloiden ja autokorjaamoiden keskellä. Kun astut ovesta sisään, pieni lahjamyymälä antaa esimakua tulevasta: omituisia pikkuesineitä, kansainvälisen kissankehtoyhdistyksen julkaisuja, kirjoja taikauskosta, muinaisista mystikoista, mehiläisiin liittyvistä uskomuksista ja maagisista symboleista. Ystävällinen lipunmyyjä kehoittaa tutustumaan rauhassa alakerran näyttelyyn ja siirtymään sitten yläkerran teehuoneeseen. "It'll help you readjust to reality." Lippu maksaa kahdeksan dollaria.

Yllättävän laaja, paristakymmenestä sokkeloisesta tilasta koostuva "museo" on oikeastaan kokonaistaideteos. Sen aiheena ovat liminaaliset tilat, rajapinnat todellisuuden ja sadun, nykyhetken ja tulevaisuuden, tämän maailman ja henkimaailman välillä. Talo on kuin eloon herännyt tieteiskirja, ja niinkuin tieteisfantasioissakin, osa esitettävistä asioista on tieteellisesti ottaen "totta" ja osa keksittyjä tai spekulaatiota. Näyttelyn huoneet on rakennettu taitavasti aidoista, vanhoista esineistä ja varta vasten luodusta rekvisiitasta. Valoa on vähän ja se on suunnattu tarkoin. Monet lampuista ja taitavasti käytetyistä näytöistä on ohjelmoitu syttymään ja sammumaan niin, että ne johtavat kävijän huomion aina täsmällisesti oikeaan asiaan, narratiivia kuljettaen.

Tekninen toteutus on huippuluokkaa: kun astut polaroidlasien läpi katsottavan, kukan kolmiulotteisen röntgenkuvan eteen, lattiassa oleva painokytkin sytyttää kukan nimen näkökenttääsi. Sormin langoista taiteiltavista kissankehdoista kertovassa huoneessa soi alkuasukasnaisen monotoninen laulu. Viktorianaikaisten, aiheesta kertovien kirjojen edessä on läpinäkyvät lasinäytöt, joihon heijastetuissa stereogrammeissa irrallisena leijuvat kädet muodostavat narusta kuvioita. Kyltit kertovat lankakuvioiden maagisesta merkityksestä etelämeren saarten heimokulttuureissa. Äänimaailmat ovat vakuuttavia, niissä on käytetty tehosteita, kertojanääntä ja musiikkia.

Kävijät joutuvat hypnoottisen kokonaisuuden edetessä syvään, meditatiiviseen tilaan. Keskustelut hiljenevät, ihmiset laittavat pyytämättä kameransa ja kännykkänsä pois. He kulkevat hieman järkyttyneen näköisinä, hartaina, kuin pyhissä huoneissa. Toisen kerroksen teehuone on rapattuine holveineen, ikoneineen ja lampukoineen ortodoksiluostarin kaltainen. Tee tarjoillaan samovaarista ja kuuluu vierailun hintaan. Ihmiset istuskelevat hiljaa, he hymyilevät toisilleen hämillisinä. Moni astuu kattoterassin lintupuutarhaan niinkuin minäkin, odottamatta enää lisää ihmeitä. Kun sekin on kuin kauniista sadusta, tuntuu melkein että enää enempää ei kestäisi. On pakko istua alas, huokaista, ryhtyä kirjoittamaan. Minä en ymmärrä mitään, mistä en ole kirjoittanut, mutta nyt kun olen kirjoittanut, en ymmärrä vieläkään.

Jos et ole koskaan kokenut oikeaa taikuutta, kannattaa käydä Los Angelesissa Culver Cityn Museum of Jurassic Technologyssä. Sielu saa mystiikkahoitoa ja mieli ravintoa pitkäksi aikaa.

Valokuvaaminen on Museum of Jurassic Technologyssä oikeastaan kielletty. Nämä kaikki kuvat on otettu ilman salamaa, mahdollisimman hienotunteisesti, silloin kun huoneessa ei ollut ketään muuta jota olisin voinut häiritä. Kattopuutarhassa otettuihin kuviin sain luvan.

Haitaria soittanut mies. Mielessäni päätin että hän on
venäläinen emigrantti, mutta se johtui lampukoista ja
Liisa Ihmemaassa -kirjan venäjänkielisestä käännökses-
tä, jota on kaupassa myytävänä. Oikeasti en yhtään tiedä.
Kattopuutarha.
Yksi Neuvostoliiton avaruuteen lähettämien koirien
öljyvärimuotokuvista. Kokoelmassa ovat kaikki
avaruuskoirat.
Malli, joka kuvaa Athanasius Kircherin selitystä siitä,
miksi Baabelin tornia ei olisi voinut oikeasti rakentaa.
Mikroskooppisen pieni miniatyyrimosaiikki. John otti
tämän kuvan ja sanoi että mikroskoopin linssiin oli
hirveän vaikea tähdätä kännykkäkameralla.
Osa Kircherin magneettista ennustuslaitetta, jossa kellui
aavemaisia hahmoja lasipallojen sisällä läpinäkyvässä
nesteessä.
Sähköllä (ilmeisesti) toimiva kellopeli.
Kissankehtokädet.


No comments:

Post a Comment

Hei, kerro nimesi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...