Saturday, March 2, 2013

Platonisen solidin ytimeen kuuluu kulkunen

Tänään kävimme Institute for Figuring -nimisessä laitoksessa, jonka yleishyödyllisenä tehtävänä on "tieteen ja matematiikan runollisten ja esteettisten puolien tutkimus ja siitä kertominen yleisölle". Siellä on menossa lauantaisin tällainen yleisötilaisuussarja kuin Making Space, jossa tutkitaan erilaisia geometrian käsitteitä rakentelemalla niistä malleja.

Tänään aiheena olivat platoniset solidit, joita kuvaavia malleja rakensimme punakaalilla värjätyistä bambukepeistä ja kumilenkeistä. Platoniset solidit ovat tasasivuisia polygoneja. Niistä olivat hyvin innostuneita jo antiikin kreikkalaiset, koska ne ovat kauniita ja harmonisia. Platon kirjoitti niistä dialogeissaan vuolaasti, ja siksi ne nimettiinkin hänen mukaansa. Hän oli esimerkiksi sitä mieltä, että jumalat käyttivät dodekaedriä tähtikuvioiden järjestämisessä taivaalle.

Opettajanamme oli Jacob Dotson, joka sanoo olevansa "vapautusgeometrikko". Instituuttia johtaa tiedekirjailija Margaret Wertheim, jonka innostus ja rakkaus matematiikkaa ja fysiikkaa kohtaan loisti hänen silmistään ja huokui hänen olemuksestaan tulenpalavana. Koko instituutti on hänen ideansa, hän uskoo fröbeliläisittäin että ihminen oppii parhaiten tekemällä, ja hänellä on missio näyttää tavallisille, ei-matemaatikkoihmisille matematiikan kauneus.

Minua sattuu päähän aina kun harrastan matematiikkaa, ja niin sattui tänäänkin. Kiinnitin bambutikkuja toisiinsa ja laskin värejä tosi hitaasti, että ei alkanut ahdistaa. John tietysti rakenteli tetraedrejä sukka punasena ja töräytti vielä yhden ikosaedrinkin. Lopulta yhdistimme tetraedrimme ja niistä tuli aika hieno härveli. Minusta sen keskellä oleva tyhjä tila oli jotenkin kiehtova, ja sanoin ääneen että kunpa olisi kulkunen, niin laittaisin sen tuonne keskelle. Hämmästyttävää kyllä, eräs tilaisuudessa ollut mies sanoi että no minulla on kulkusia kassissa, sattumalta ostin niitä juuri. Ja antoi minulle yhden! Niin tetraedrihimmeliin saatiin kulkunenkin keskelle, ja se kilahteli oikein lystikkäästi kun heiluttelin himmeliä kumilangan varassa. Täytin negatiivisen tilan äänellä!

Tällaista täällä pinnallisessa Los Angelesissa on, matematiikastakin tehdään kaunista ja hauskaa vaikka sen pitäisi olla vakava asia.

Edellisessä tilaisuudessa oli käsitelty hyperbolista geometriaa
Hyperbolisista pinnoista saa näin hienoja malleja. Kukaan ei tiedä, onko
maailmankaikkeus hyperbolinen, euklidinen, vai pikemminkin pallohtava.
Aika komea opettajamme Jake Dotson ja hänen veljensä
Jeff, joka katsoi koko ajan lattiaan.
Innokkaat tavikset hahmottavat geometriaa.
Me ja meidän härveli!


4 comments:

  1. Teitte sitten perisuomalaisen himmelin ;). Hieno!

    ReplyDelete
  2. Selvä himmeli. Säästäkää jouluksi!

    ReplyDelete
  3. Tuollaisia tetraedrejä ja kumppaneita on näemmä meidänkin mummi väkerrellyt ;)

    ReplyDelete
  4. No, aika lähellä himmeliä. Ne osaset vaan lomitettiin yhteen, eikä liitetty langalla, eli se himmelin elävyys ja liikkuvuus puuttuu.

    Himmelit ovat kai täällä jenkeissä nyt muotia paremmissa design-kodeissa. Täällä myydään tällaisia hienoja messinkiputkihimmeleitä http://etsy.me/KQV9qi - harmi että joku suomalainen ei tuota keksinyt!

    ReplyDelete

Hei, kerro nimesi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...