Sunday, March 24, 2013

Hieman sekava kirjoitus lauseista, lohkareista ja unettomuudesta


Ensin on lyhyt lause.

Substantiivi, verbi, ehkä adjektiivi. Kuin pienet lohkareet.

Sitten tulee hieman pidempiä lauseita. Ne valaisevat ensimmäistä. Tarkastelevat sen sisältöä parista kulmasta. Lohkareiden ympärille alkaa pikku hiljaa muodostua maisema.

Niin alkaa usein Nyt-liitteen artikkeli. Niin alkavat Hesarin pidemmät reportaasit. Niin aloitetaan kun tehdään vahvasta kulmasta laatujournalismia. Jos menet Akateemiseen Kirjakauppaan ja avaat summamutikassa uusia suomalaisia romaaneja, huomaat, että nekin alkavat usein juuri näin.

Kirjallisella eleellä luodaan paitsi omaa tyylilajia, myös lukijalle turvallisuudentunnetta. Lyhyet lauseet ovat rehellisen tuntuisia. Ne ovat merkkejä viisaudesta, tarkoista havainnoista. Aidosta, puhtaasta, suomalaisesta älykkyydestä. Se erottaa metsät puilta ja sanoo asiat niin kuin ne ovat. Ei esitä olevansa jotakin.

Teeskentelemättömyyttä voi korostaa myös huumorintajulla. Voi käyttää jotain lupsakan kansanomaista ilmaisua, kuten "tolkuton" tai "pöhelö". Ilmaisun valinta on tarkkaa puuhaa. Ei pidä sortua liikaan murteellisuuteen, eikä teennäiseen nuorisokieleen. Sehän nyt olisi aivan tolkuttoman pöhelöä.

Minä kirjoitan nyt turvallisia ja rehellisiä laatujournalismilauseita, koska olen ajatellut kaksi viikkoa niin turvattomia ajatuksia. Minulla on tapana pelotella itseäni ajattelemalla pelottavia asioita. Mitä jos kaikki vihertävän eettiset toimeni ovat pelkkää teeskentelyä ja tosiasioiden kieltämistä? Mitä jos en tule koskaan enää kirjoittamaan mitään? Mitä jos kaikki valintani ovat virheitä? Puhumattakaan siitä että lopulta kaikki kuitenkin kuolevat. Elämä on pelkkää luopumista, tai valmistautumista luopumiseen. Maailmassa on koko ajan valtava määrä kärsimystä, jolle minä en voi yhtään mitään vaikka kuinka tekisin jotain valintoja. Meillä unettomuudesta kärsivillä on tapana miettiä tällaisia. Miettiä, miten kukaan ylipäätään pystyy nukkumaan ollenkaan, kun tilanne on näinkin tolkuton? Aivan pöhelöä.

Tiedän että en ole ainoa uneton, jolla on välillä aika mielipuolinen tunnelma. Olen lukenut nettipalstoja. Ahdistus ja paniikki, jotka usein - melkein aina - liittyvät unettomuuteen, saattavat olla kokemuksina äärimmäisiä. Se on normaalia unettomalle. Usein ihmettelen, miksi se ei ole normaalia kaikille? Eikö maailmantilanteen huomioon ottaen ole luonnollisin mahdollinen reaktio, että lakkaa nukkumasta ja alkaa ajatella tolkuttomuuksia?

Niitä kokemuksia ei lyhyillä lohkarelauseilla kuvailla. Ne ovat sellaisia että kaikki kietoutuu yhteen ja pulppuilee, jokaisesta ajatuksesta syntyy kuusi uutta, toinen toistaan kauhistuttavampaa ajatusta, ne vaanivat kuin Medusan käärmehiukset, jos käärmeiltä olisi kaikilta isketty päät irti ja ne syöksyisivät verta ja Medusan suusta purkautuisi päättömien käärmeiden sihinä ja huuto ja hänen silmänsä peittyisivät niistä roiskuvaan vereen ja huomaisin että siinä missä minulla pitäisi olla käsi, kasvaakin Medusan pää, ja kas toisessakin ranteessa, minullahan ei ole käsiä ollenkaan vaan kaksi raadeltua Medusan päätä ja sormina sokeina kieppuvat murskatut käärmeet, ja silmäni kutiavat muttaenvoiraapianiitäkoskaminullaonsormientilalla käär käär meet meet ja, ja--

Kun tilanne on tämä, tarvitaan lohkarelauseita. Tarvitaan tasaisen rauhallinen, miehekäs ääni, joka määrittelee mikä on totta ja mikä ei. Mikä on huonoa, mikä hyvää. Mikä on tarpeen ja sopivaa Suomen kansalle. Mitä ei kannata ajatella, että ei mene yöunet.

Niin minunkin on toimittava. On rajoitettava ajatustulvaa, määriteltävä sopivat ja tarpeelliset ajatukset. On selkeytettävä. On käytettävä pilkkuja, jotta asiat jäsentyvät sopivasti. On napitettava lyhyillä, järkevillä lauseilla todellisuudesta ulos kaikki se, mikä vaikeuttaa tuottavaa toimimista yhteiskunnassa.

Ajattelen lohkareita. Niiden ympärillä liplattavaa vettä. Sen pinnan alla on vain harmittomia ahvenia. Ei missään tapauksessa vesiruumiita, ei limaisia lonkeroeläimiä, ei vesikauhuisia haita. Ihan rakkolevää vaan ja pari piittamattoman veneilijän heittämää keskiolutpulloa. On kesä, kaislat kumartelevat, sudenkorennot toikkaroivat kuin humalaiset. On lohkareet.

Lohkareiden lähistössä ei ole mitään välitöntä katastrofia. Katastrofit jatkuvat joka tapauksessa, niihin ei tarvitse keskittyä juuri nyt. Kannattaa keskittyä vain lohkareisiin.

Kaikki ei ole hyvin, mutta kaiken saa lauseilla järjestykseen.

10 comments:

  1. Kylläpäs oli ajatuksia herättävä postaus. Ei ollenkaan sekava. Kiitos!

    Täällä meillä on räjäytetty päreiksi niitä liplattavan veden ympäröimiä lohkareita. Asiat helpottuivat ja selkiytyivät kertaheitolla.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oho, räjäytys ei olekaan vielä tullut mieleeni.

      Delete
  2. Ihana kirjoitus, kiitos!

    ReplyDelete
  3. Tuo alku, ennen kuin alat puhua Nyt-liitteestä, avautui minulle niin, että ikään kuin olisit kirjoittanut hetkestä jolloin aamulla heräät...? :)

    Vaan ei ollut sekavaa, pisti miettimään ja kaipaamaan niitä lohkareita...

    ReplyDelete
    Replies
    1. No hyvä jos ei ollut liian kaoottista. Kiitos

      Delete
  4. Seuraa äidillistä lohdutusta (lyhyt lause). Unettomuus on perseestä (lupsakka kansanomaisuus done). Tove Jansson sen jo tiesi: Vaan kuka lohduttaisi nyytiä, vaikka tällä näin: on yöllä kamalakin kamalampi, päivällä toisin päin.

    Muistakin kirjoista, laulujen sanoista, (jonkun epäilemättä nerokkaasti käsikirjoittamista) elokuvista, oksettavista työpaikalla jaetuista positiivari-yms-aforismeista, ja osittain omasta elämästäni olen sisäistänyt seuraavat totuudet, joita vaihtelevan hermostuksen vallassa jaan erityisesti minun äkillistä kuolemaani iltaisin pelkäävälle tyttärelle. Pahoja asioita maailmassa tapahtuu joo, mutta a) yksilön kohdalla ne ovat epätodennäköisiä, ja b) pelkäämällä ei voi estää niiden tapahtumista, vaan c) hukkaa ainutkertaista elämäänsä perkele pelkäämiseen kun voisi nauttia. Tähän lapselle lisäyksenä tietysti että joitain pahoja asioita voi estää; ei pidä olla hölmö ja juosta auton alle. Ja aikuiselle ällöaforismi, että kiitos voimasta muuttaa niitä asioita joita voi ja hyväksyä loput (sisältää erehtyväisyyden mahdollisuuden henkilökohtaisissa maailmanparannusvalinnoissa).

    Koska tämän tyyppinen järkevä lohkareajattelu ei onnistu unettomana yöllä, niin iltaisen ajatusten villin pyörinnän estämiseksi minä teen sudokuja. Kun miettii pelkästään lukuja yhdestä yhdeksään, niin paljon muita ajatuksia ei päähän mahdu. Ja siihen kun hyydähtää, niin kovasti ei ahdista, että tuliko siihen nyt kumminkin kasi eikä kolmonen. Toimii minulle. Kokeile?

    Kiitos kirkkaasta kirjoituksesta ja kauniita unia kumminkin. Sinä et ole vastuussa maailmasta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos ihanista sanoista. Yritän olla vastaamatta kaikesta. Mä yritän sellasta Radical Acceptance -tekniikkaa parhaillaan, että tuntee vaan kaikki tunteensa reippaasti, mutta keskittyy siihen mitä ne aiheuttaa kehossa. Ei siis niihin tarinoihin mitä mieli siihen ympärille kehittelee. Se on aika hienoa. Kun oikein heittäytyy tuntemaan keholla asiat, niin mieli ei jotenkin jaksa siinä sitten sepitellä niin paljoa. Siitä on kirja: http://www.amazon.com/Radical-Acceptance-Embracing-Heart-Buddha/dp/0553380990

      Delete
  5. Lohkareet kieltämättä ovat turvallisia. Sellaisista isoista, turvallisista, ehkä vähän sammaloituneista lohkareista voi tehdä mielensä ympärille leikkikehän joka pitää poissa näkyvistä kaiken sen siinä hetkessä ikävän johon mieli niin kernaasti takertuisi. Silloin mieli voi helpommin rentoutua turvallisten höttöisten mietteiden kanssa. Asiaa voi auttaa myös mielen hiljentäminen jollain Vapun kuvaaman kaltaisella metodilla, pääasia että hidastaa vauhtia hyvissä ajoin ennen uniaikaa.
    Tämän sanon oman kokemukseni perusteella, toki unettomuuteen voi olla muitakin syitä kuin vain ylikierroksilla käyvä mieli eikä silloin riitä että mieli on rento, mutta ilman angstia on ainakin kivempi maata sängyssä. Ei yksi ihminen tosiaan maailmaa voi pelastaa (turha sanoa, kyllähän sie se tiedät) ja maailmanloppukin tulee joskus, mutta ehkä se ei tapahdu kuitenkaan huomenna, eli asiaa ehtii vielä murehtia valoisassakin.

    Kiitos muuten tästä blogista, ihan tässä vasta sen löysin ja olen sitä nyt kahlaillut läpi.

    ReplyDelete
    Replies
    1. No kiitos oikein paljon itsellesi kun kirjoitit hienon lohkaremietteen! Sillä voi onneksi aina lohduttautua että maailmanloppu tulee joka tapauksessa :)

      Delete

Hei, kerro nimesi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...