Sunday, February 24, 2013

Vitun eettisyys

Pieter Brueghel: Laiskurien maa

Onko joku muu kyllästynyt ihmisiin, joiden mielestä "kannattaa vähän pohtia niitä omia valintoja" ja jotka sitten eivät tunnu yhtään mitään muuta pohtivankaan kuin jotain omia kulutusvalintojaan? Omasta navasta kaivetut eettiset nöyhtät kannetaan internettiin muiden samanlaisten kanssa vertailtavaksi. (Aivan törkeän eettisellä Applen tietokoneella, epäilemättä.) Ja se möyheän itsetyytyväinen pössis joka tästä aiheutuu ei poikkea oikeastaan millään lailla jonkun muotibloggaajan narsistisesta hehkutuksesta, kun hän kuvaa omaa persettään aina missä milloinkin eri housuissa.

Hyvinvoivassa teollisuusmaassa ostetaan kierrätysmekko ja nyrpistellään sille, joka ostaa mekkonsa uutena, ja aiheuttaa sen että niitä kierrätysmekkoja ylipäätään on hankittavissa. Moni ostaa kirjojakin käytettynä, vaikka kirjailija jää sillä lailla kokonaan ilman tuloja.

Hyvinvoivassa teollisuusmaassa keskiluokkaiset ihmiset siirtävät itsensä mahdollisimman kauas kaiken tuottavan toiminnan ulkopuolelle ja yrittävät olla osallistumatta maailmantalouteen, joka on kuitenkin ainoa keino jolla sitä hyvinvointia voitaisiin siirtää myös muualle. Ollaan kuin Aurinkokuninkaan hovissa, varsinaisen yhteiskunnan yläpuolella. Mikä kansainvälinen työväenluokka, siis vitsi miten mälsää että viiden miljardin ihmisen, jotka eivät ole kehittyneiden maiden ylä- ja keskiluokkaa, pitää olla jossain töissä.

Voi vittu, oikeasti.

Se, joka lanseerasi termin "eettinen kuluttaminen", saisi mennä nurkkaan häpeämään. Se on hirveän vääristävä termi. Ihmiset saavat sen avulla kiksejä kaikenmaailman höpölöpövalinnoista. "Eettinen" -sanan merkitys hämärtyy. Puhutaanko seurausetiikasta, velvollisuusetiikasta vai hyve-etiikasta? Kuka saa päättää, mikä valinta on eettinen ja mikä ei? Bertrand Russellin mukaan eettiset ilmaisut eivät koske mielen ulkopuolisia tosiasioita, vaan kertoivat tuntemuksista ja haluista. Modernin etiikan pitäisi kai olla tietynlaista utilitarismia, mutta se on pirun monimutkaista.

Jos kaikki lihantuottajat joutuvat työttömiksi ja tulee yhteiskunnallista pahoinvointia, onko se sitten kiva? Pitäisikö köyhyyden väheneminen pysäyttää, että ilmasto pelastuisi? Pitäisikö ydinvoima kieltää, vaikka se on ainoa realistinen keino pysäyttää hiilipäästöt, varsinkin Kiinassa? (Ja juuri Kiinan hiilipäästöillähän tässä on väliä.) Suomessa asuminen kuluttaa luonnonvaroja kaksi kertaa enemmän kuin jossain lämpimämmässä ja vähemmän sähköistetyssä paikassa asuminen. Miten joku edes kehtaa olla niin epäeettinen että asuu Suomessa? Saanko minä ekstra-eettisyyspisteitä kun asun Kaliforniassa, jossa ei tarvitse paljoa lämmittää ja kaiken ruoan saa lähiruokana? Saanko nyt ostaa mekkoni uutena?

Se joka väittää monimutkaisessa maailmassa tietävänsä ja ymmärtävänsä, mikä valinta on oikeasti "eettinen", valehtelee. On pakko valehdella. Ei sitä voi oikeasti tietää. Voi tietää vain lähinnä sen, millainen olo itselle tulee kun valitsee. 

Tämähän on tietysti lähinnä nuorison ongelma. "Eettisyys" on niinkuin meillä 80-luvulla Popeda-hihamerkki, sillä kerrotaan mitä porukkaa tässä ollaan.

En tunne ketään "eettistä" kuluttajaa joka olisi oikeasti luopunut jostain mistä ei itse halua luopua. Voin ostaa kauniit korkokengät, kun minähän en kuitenkaan yksitysautoile. Kyllä tässä nyt kuitenkin pitää ehkä vähän yksityisautoilla, kun on niin vaikeaa muuten lasten kanssa mennä. Jos asiat on yksinkertaistettu sellaisiksi, että mahdollisimman vähä kulutus on automaattisesti eettistä ja kuluttaminen epäeettistä, niin sitten pitää laatia lisäsääntöjä ja tunnustaa syntinsä ja maksaa aneensa. Katolisessa kirkossakin seksi on perisyntiä, mutta onneksi on avioliitto, jolla osa seksistä saadaan luvalliseksi. Jotkut käyttäytymismuodot leimataan oikein erityisen kauheaksi synniksi, niin säilyy perususkovaisella hyvä tunnelma, että eipä ainakaan minulla ihan noin huonosti mene. Turkisten käyttäminen on eettisen kulutususkonnon homoseksi.

Minusta kuluttamisen moralisointi on vaarallista. Se aiheuttaa kiihkeää kiintymistä omaan kulutusidentiteettiin, samalla lailla kuin amerikkalaistyylinen moralistinen politiikan brändäys aiheuttaa vääristynyttä identifioitumista johonkin puolueeseen. Asiat ideologisoituvat. Se on huolestuttavaa. Se aiheuttaa epärationaalista tötterökatseisuutta. Ei haluta kuunnella mitään informaatiota, mikä kyseenalaistaa omat uskomukset. Aletaan uskoa että oma vaikutin on hyvyys, ja eri mieltä olevan vaikutin on pahuus. Eletään akuankkamaailmassa, jossa esimerkiksi yritykset tekevät voittoa nimenomaan pahuuttaan.

Minä haluaisin että lanseerattaisiin uudelleen joku sellainen maalaisjärjellinen perusrationaalinen yhteiskuntaosallistuminen. Kutsuttaisiin sitä ihan vaikka kansalaistaidoksi, eikä "eettisyydeksi". Jokainen ostopäätös ei olisi melodramaattinen perisynnin naula eettisyyden ristiin. Olisi vaikka joku matriksi internetissä, joka visualisoisi yksittäisten valintojen seurauksia - myös suhteuttaen ne kokonaisuuteen. Eettisyysnarsistille ei menisi niin helposti kusi päähän niiden omien valintojen kanssa, kun kaaviosta näkisi että ne ovat kuitenkin kokonaisuuden kannalta häviävän epäolennaisia. Kiinassa valmistettuja Angry Birds -leluja osteleva ("Ei meille yleensä näitä mutta kun lapset tykkää") näkisi helposti, miten ja missä ne on valmistettu, mitä kemikaaleja on käytetty, miten saadut tulot jakautuvat, ja mikä merkitys tällä työpaikalla on tekijälleen. Saisi sitten itse päättää, miten asiaan suhtautuu.

Hirveän iso projekti. Googlella riittäisivät siihen rahkeet. Kansainvälisellä suuryrityksellä. Voittoakin tekevät. Olisi varmasti antoisaa pähkäillä, onko sen tiedon käyttäminen sitten eettistä. Tietokoneella, jonka elinkaarijalanjälki on ihan jättiläismäinen. 

Ei nyt hei sitä odotellessa silti jakseta luulla olevamme Jeesuksesta seuraavia sen perusteella, mitä muroja pistettiin aamulla suuhumme.

31 comments:

  1. Hyviä havaintoja, johtopäätöksiä ja parannusehdotuksia.
    Niin kova vauhti että melkein putosin kyydistä.
    Vietä hyvä sunnuntai!

    Suomessa paistaa aurinko - viimeisen 4kk:n aikana on aurinko tämän päivän jälkeen näkynyt n. 60h eli keskimäärin 30min/päivä.
    Onnen tyttö siellä Kaliforniassa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos avarakatseisesta lukutavasta! En tainnut ihan itsekään pysyä kyydissä :D enkä ehkä huomenna ole enää tätä mieltä. Tää on ollut tällainen kela jonkin aikaa, joka purkautui kun luin yhtä blogia.

      Musta alkaa yhä enemmän tuntua siltä, että nuo eettiset toiminnat on tietenkin kaikki ihan jees (kuka minä olen siitä sanomaan) mutta se tapa puhua niistä ei. Se oikeasti muistuttaa uskontoa, sitä myöten että on oikeat ruokatavat ja kaikki.

      Mä olen esim. semmoinen sala-melkein-kasvissyöjä, että en viitsi puhua siitä kasvissyöjien enkä lihansyöjien kanssa. Mua ei yhtään kiinnosta puhua siitä, tai yleensäkään eritellä dieettiäni ihmisille. Musta se on aivan turhaa puuhaa. Mua raivostuttaa sekä kasvissyöjien että kasvissyönnin vastustajien tapa keskustella siitä. Lähes yhtä paljon kuin karppaajafanaatikot, ja karppauksen vastustajat.

      Täällä ei saa syrjäytyä rauhassa.

      Delete
    2. Oikeesti, aloin vielä miettiä tätä, että on se kyllä oikeesti ihan perkelettä että ihmisten pitää toisilleen inttää siitä mitä se toinen ihminen saisi ja ei saisi syödä. Ihan KÄSITTÄMÄTÖNTÄ.

      Delete
  2. Olen joskus miettinyt vähän samaa näiden eettisyyden hurmiosta humaltuvien kohdalta. Hyvä kannanotto ja mielestäni ihan oikeaan osuva. Sä oot mun sankari! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. No voi ei! Kun en mä ole tästä mitenkään erityisen varma. Vaikka kuulostan varmalta kun saarnaan. Taitaa olla monellakin papilla sama ongelma...

      Delete
  3. Voisko tallaisen saarnan saada osaksi tonne naamakirjan kayttajaehtoja? Mun sydan vuotaa, kun on pitanyt poistella mun newsfeedista profeettaystavia, joiden seuraaminen pakotti mut lukemaan vahintaan viisi raamatunlausetta paivassa tai katselemaan Seiskan kuvitusstandardin alittavia sensaatiomaisia blokkikirjaimien koristamia tietoiskuja hakkikanaloista tai iphonella ladattuja kuvia siita mita (eettista) ne soi viimeeksi - niin etta ihan rupesin miettii etta nyt on joku narsismista karsiva katkeroitunut investointipankista potkut saanut ihminen hakkeroinut naiden alykkaina pitamiani ihmisten tilit. Ja nyt mua totisesti harmittaa kun ma en sit myoskaan naa enaa kuvia niiden samaisten lapsista leikkimassa ipadilla tai lomalla disneylandissa.
    ...eras etelaamerikkalainen totesi tassa taannoin etta olin ainut hanen tietamansaan suomalainen joka ei ole idealisti - kommentti joka silloin hairitsi minua kovasti, mutta josta nyt kuukausien miettimisen jalkeen olen varsin ylpea. Olen kaapista tullut pragmatisti! Ja kirjoituksesi auttoi tata paranemisprosessia! (Tyonantajani globaali firma on itse asiassa kehitellyt jo mm coca-colalle hiukan ehdotustasi yksinkertaisemman social impact tuotantoketjumallin ja varmasti muutamaa £££££££ vastaan kehittelisi vastaavanlaisen myos idealisteille... mutta toistaiseksi tammoseen datan keraykseen on ollut vain muilla monikansallisilla varaa tai, puhumattakaan, kiinnostusta.)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo mulla on kans Fbook-kaverina yks tälläinen joka jakaa jatkuvasti milloin minkäkin raiskatun transseksuaalin kuvia jotka yleensä aina osoittautuu huijauksiksi. Ja luonto, ah miten luonto kärsiikään ja miten hän pelastaa sen karmaisevilla grafiikkasutuilla joissa on paikkansa pitämättömiä tilastoja.

      Ja sitten yksi joka uskoo ihan mitä tahansa ravitsemusasioista, jos siinä vaan sanotaan että Monsanto on paha ja yrittää suunnilleen tahallaan tappaa kaikki ihmiset.

      Mä en vaan yhtään jaksa paskanpuhumista vaikka puhuja olisikin kanssani samoilla poliittisilla linjoilla.

      En jaksa.

      Delete
  4. Itsekin olen ihmetellyt sitä onko eettisempää omistaa kahdetkymmenet luomufarkut, vai yhdet vinkuintialaisten lasten ompelemat normibyysat.

    Eettisyyskicksini saan lähikaupan hengissäpitämisestä, paikallisen ruuan ja siten paikallisen talouden tukemisesta, ja siitä että tälläkin kadunpätkällä on ainakin yksi asuttu talo. Olen varmaan kirjoittanutkin näistä aihesta joskus.

    Suomessa aikuiset, tai kolmi-nelikymppiset myöhäisteinit suhtautuvat hirveän vakavissaan johonkin elämäntapaviiteryhmään kuulumiseen, jopa tavikset. Virpi Salmi on ollut pitkällä ristiretkellä hipstereitä, kyytönpurijoita, kiintymysvanhempia ja muita elitistejä vastaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, mulle on siis ihan OK kaikki ekoteot ja kulutusvalinnat, mua lähinnä riipii se peilailu niiden tekojen äärellä. Että siis vitsi mä näytän hyvältä tässä eettisessä valinnassani. Antakaa mitali.

      Delete
    2. Identiteetin luomiseen kulutuksen kautta on ehdollistuttu vahvasti. Ensin hankitaan kuukuppi ettei tarvitsisi täyttää maailman kaatopaikkoja siteillä, ja sen jälkeen ostetaan pipo vinossa uudenmallisia, kivoja ja jännän värisiä kuukuppeja vaikka se ensimmäinen kestäisi vuosia, ehkä kymmeniä. Mutta siis, ymmärrän mitä ajat takaa.

      Delete
    3. "pipo vinossa kuukuppeja" :D

      On kyllä ässä keksintö, se. En omista kokoelmaa. Vielä.

      Delete
  5. Amen. Pointti on nimenomaan siinä, ettei ole mitään väärää YRITTÄÄ olla vähän eettisempi tai ajatella omia valintojaan pikkuisen kauaskantoisemmin. Joku voi saada siitä paremmat yöunet. Joskus sillä voi säästää jopa vähän rahaa, kuten jossain energiankäyttövalinnoissa. MUTTA ei siitä tarvitse numeroa tehdä. Sehän nimenomaan pesee siitä eettisyyden pois. Kyse on sen jälkeen vain turhamaisuudesta. Irtopisteiden keruusta. Kiitos kirjoituksesta! Osui sopivaan aikaan ja naulasi nätisti yhteen omat ajatukset. En vain olisi osannut kirjoittaa sitä yhtä hyvin :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. No kiitos! Mä tässä ehkä sitäkin kelailen, että onko sen sanan pakko olla "eettisyys". Saattaa olla että koko eettisyys on liian subjektiivinen käsite tällaiseen keskusteluun, ja tarpeettoman latautunut. Siinä väistämättä arvotetaan ne toisenlaisia valintoja tekevät ihmiset huonommiksi. Siis väistämättä. Musta se on vähän ahdistavaa argumentointia.

      Delete
    2. Nimenomaan. Eettisyys sanana on hyvinkin latautunut. Tulee heti mieleen moraalisaarna... :) Ja kuten tuolla kirjoituksessa aikaisemmin mainitsit, millaisesta etiikasta on kyse? Onko esimerkiksi jokin valinta vähemmän eettinen, jos se on tehty hyvässä tarkoituksessa, vaikka lopputulos olisi vähemmän onnistunut? Tai mitä jos mitataan valintoja määrällisesti? Jos joku kuluttaa alkuperästä piittaamatta vähemmän kokonaisuutena kuin joku toinen, joka pyrkii jokaisessa valinnassaan olemaan mielestään todella eettinen?

      Esimerkkinä nyt vaikka tuo kuukuppihuomio :) Joka muuten toistuu mielenkiintoisesti energia-asioissa. Jussi Laitisen kirjassa Valomerkki ilmiötä kutsutaan nimellä Rebound. Yhdessä paikassa säästetty energia tuhlataan toisaalla. (kunhan valinta on eettinen/energiaasäästävä voidaan tuotetta hankkia useampi tai säästetyt rahat käyttää muualle). Tämä nyt menee pikkuisen aiheen ohi, tai ehkä ei, yritän vain saada ajatuksen päästä kiinni... Kuten mainitset kirjoituksessasi, kysymys on kokonaisuudesta. Jos jokainen valinta ja teko nähdään ja koetaan irrallisena kokonaisuudesta, katoaa helposti koko lähtöajatus. Mutta kuka oikeasti pystyy näkemään kokonaisuuden? En minä ainakaan (tosin se ei nyt paljoa tietysti todista..).

      Delete
    3. Joo, just näin nimenomaan! Tuo rebound on kai energia-alalla hyvin tunnettu ilmiö, mun mies on siitä selittänyt kun se on aurinkoenergiaheeboja. Että aina kun keksitään vaikka energiaa säästäviä lamppuja tms., niin ei se vaikuta jonkun maan tai ihmiskunnan kokonaisenergiankulutukseen yhtään mitään. Jos yhteen lamppuun menee vähemmän energiaa, niin sitten hankitaan vaan enemmän valaisimia. Tai valaistuja kylttejä, yms. Yksittäisen kotitalouden energiansäästölamput eivät vaikuta edes kotitalouden sähkölaskuihin, kun sitten ostetaan kuitenkin joku iPad jonka lataamiseen menee törkeästi energiaa. Laitekanta lisääntyy liian nopeasti.

      Delete
    4. This comment has been removed by the author.

      Delete
  6. Erittäin hyvä kirjoitus - kiitos!

    Lisäksi jossain Facebookissa saa jatkuvasti törmätä kaikenlaisiin - yleensä englanninkielisiin - ajatelmiin ja muihin "elämänfilosofisiin viisauksiin", joiden alkulähteenä milloin joku Dalai Lama, milloin sukupuuttoon tai alkoholismiin kuolleen intiaaniheimon edustaja tai bestsellermiljonäärikirjailijafilosofi, etc, ja näitä ihania ajatelmia tarjotaan meille hengenravinnoksi, mutta harvemmin noista ajatelmista olisi oikeasti maailman ongelmien ratkaisutyökaluiksi - tai ainakaan ei olisi kovinkaan realistista saada ihmiskunnan enemmistöä noiden ihanien ajatusten taakse.

    En nyt malta olla jakamatta omaa höpsäystäni takavuosilta, kun tematiikka ehkä epäsuorasti viittaa omalla tavallaan Sussun alkuperäiskirjoituksen tematiikkaan - anteeksi!:
    http://psainio1.wordpress.com/2011/02/22/maailmanparannusta-larvikirjassa/

    ReplyDelete
    Replies
    1. Älä pyytele anteeksi, samoissa fiiliksissä on näköjään oltu!

      Ja siis - kaikki nää ihmisethän tarkoittaa hyvää. Eikä sitä kukaan varsinaisesti ehkä tiedä, mikä tässä nyt sitten on sitä hyvää toimintaa. En minä ainakaan väitä tietäväni.

      Mutta reaktio voi aina tulla.

      Delete
  7. Mä oon ihan kamalan epäeettinen kuluttaja ja pelkään täällä eettisen kuluttamisen tulevassa taivaassa vielä jääväni kiinni. Mun kulutustottumukset on nimittäin ihan totaalisesti vain ja ainoastaan omaan ja läheisten hyvinvoinnin edistämiseen suunnattuja, maapalloa ja tätä kamalaa saastumista en useinkaan muista ajatella :) Anteeksi.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Teidän syntinne on anteeksi annettu!

      Teillähän syödäänkin just ekologisesti, ja samalla terveellisesti.

      Delete
  8. Mistä arvasit?! Olen. Kyllästynyt. Erittäin!

    Ihan hiljattain törmäsin kirjoitteluun itsestäni(!!). Olen kuulemma epäeettinen kun mm. tilaan kissanruuat saksalaisesta eläinkaupasta tänne Suomeen. Se on tietysti totta, että ajattelen siinä lähinnä itseäni ja helpotan elämääni tällaisella pienellä asialla, säkit kun tulevat samaan rahaan tänne korpeen tuohon kotiovelle.

    En vaivautunut edes rähisemään tälle Jeesuksesta seuraavalle ainstainille, vaikka blogini ja kys. postaus siinä olikin linkitettynä. Saimmepa ainakin hyvän kotivitsin siitä! Mietittiin tuossa justiinsa miehen kanssa että oltaisiinkohan varsinaisia eettisiä superjeesuksia jos lähettäiskin perkule pulkalla kauppaan (60 km) ja vedenhakuun (10 km) ! Samaan pulkkaan tietysti 12 kg säkki kissanruokaa. Ei muuta kun vetonaru kouraan ja maailmaa pelastamaan, trallallaa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi itku, olen todella pahoillani että joku on käyttäytynyt tolla tavalla. Ohan se hyvä että on tekemistä kun eettisyyskyttää ihmisiä internetissä. Aidon, suomalaisen vanhanajan naapurikyyläperinteen jatkaja.

      Suomalaisten internetin käytössä on kyllä jotain todella suomalaista. Nimettömänä räkytetään toinen toisilleen milloin mistäkin helvetin asiasta. Ja naamakkain ollaan kuin seipään nielleet.

      Nyt otatte jonkun luomuponin heti ja sillä karautatte kauppaan! :)

      Delete
    2. No juu, joku tutun tuttu vieläpä. Koska kyseinen seiväs ei uskaltanut kommentoida suoraan blogiini, niin hän ei ansainnut vastinettani siellä toisaallakaan. Vaikka vähän kiehahtikin tuollanen naurettava napina. Mur.

      Hih. Luomuponi :D Jos alan joskus raportoimaan luomuponikauppareissuista (kissanruuat ponikärryissä), niin muistutapa että suljen ja kuoppaan blogini ihan välittömästi! :D :D

      Delete
  9. Kaukaa näki hyvin - jälleen. Jaettu FB:ssa

    ReplyDelete
    Replies
    1. No kiitos. Olipas tämä nyt yllättävän suosittu postaus...

      Delete
  10. Loistava kirjoitus, ehdottomasti jakoon

    ReplyDelete
  11. http://slaveryfootprint.org/

    ReplyDelete

Hei, kerro nimesi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...