Thursday, February 28, 2013

Los Angelesin lipevä lumo - kirjoitusta ei suositella viiteryhmärajoitteisille

Seinämaalaus Venicessä, Los Angelesin
rantakaupungissa.
Los Angeles on niitä paikkoja, joista melkein kaikilla on mielipide. Mieleeni ei tule oikein mitään muuta paikkaa, josta olisin kuullut niin monen ihmisen sanovan, että sinne en sitten ainakaan halua matkustaa. Ehkä Helsinki on Suomessa sellainen. Helsinki on niin kamalan kiireinen ja hyötyajatteluun tähtäävä paikka, että siellä ihmiset lukevat kirjoja bussissa! Niinkuin ei sitä lyhyttä hetkeä voisi rauhoittua vain olemiseen! Näin luki kerran Yhteishyvä-lehdessä oikeasti. Kirjallisuuden ystävien puolesta olen ollut tästä vuosikausia loukkaantunut.

Sanomalla että ei halua Los Angelesiin, ihminen sitoutuu tiettyyn viiteryhmään. Sellaiseen syvällisempään ja älykkäämpään ryhmään. Siinä mielessä Los Angeles on vähän kuin Salatut Elämät. Se on helppo tapa leimata itsensä sivistyneeksi: ei tarvitse osoittaa tietävänsä mistään mitään, riittää kun sanoo että ei halua tietääkään jostakin yhdestä asiasta.

Silloin kun kyseessä on ihminen, joka ei ole koskaan käynyt Los Angelesissa, hän on ironista kyllä saanut vaikutelmansa pääosin Los Angelesissa tuotetuista viihdetuotteista. Niissä aika usein vitsaillaan Los Angelesin kustannuksella, tai kerrotaan siitä miten se on semmoinen pinnallinen ja tyhjänpäiväinen paikka. Los Angelesin tyhjänpäiväisyys myy.

Ja onhan se. Siis monella tavalla pinnallinen paikka. Ja monella tavalla ei. Los Angelesista löytyy maailmanluokan kulttuurilaitoksia, kuten sinfoniaorkesteri, jonka yksi kaikkien aikojen suosituimpia johtajia on ollut Esa-Pekka Salonen. (Pakkohan sen on olla hyvä orkesteri, kun sitä on suomalainen johtanut.) Ja ällistyttävä Getty Center, aika monta hienoa taidemuseota, huippuyliopisto, ja vilkkaat teatterielämä, musiikkiskene sekä taidemeiningit.

Minä pidän Los Angelesissa siitä, miten intensiivinen kaupunki se on. Los Angelesissa iso on isoa, näyttävä näyttävää, ja pieni näyttää sitäkin pienemmältä. Se on koko maailman mainstreamin alkulähde. Sieltä virtaa valtaisa kulttuurin Niili, joka nielee kaikki muut kulttuurit, jos siihen suostumme. Siellä pulppuilee miljoona sivulähdettä ja vastavirtaa ja suistopyörrettä, ja alakulttuureista työntyy toinen toistaan ihmeellisempiä ääri-ilmiöryppäitä ja vaihtoehtorihmastoja. Los Angeles viettelee ja pettää ja antautuu ja verhoutuu, ja muuntuu koko ajan toiseksi. Se on semanttinen viidakko. Sinne on ihana eksyä. Se viettelee meidät vaikka itse kauhistelemalla omaa pinnallisuuttaan.

Los Angelesiin lappaa jatkuvasti taiteilijoita, muusikkoja, säveltäjiä, tanssijoita, koreografeja, kuvaajia, äänisuunnittelijoita, ohjaajia, käsikirjoittajia, graafikkoja, sarjakuvataiteilijoita, lavastajia, tarpeistosuunnittelijoita, animaattoreita, filosofeja - puhumattakaan näyttelijöistä - kaikkialta maailmasta.

Taideammattilaiset parveilevat pullistelevassa epäkaupungissa kuin pääskyset notkuvilla langoilla. Eri alojen ihmiset järjestävät häppeningejä ja näyttelyitä ja teatteriesityksiä ja katutapahtumia ja kiertokävelyitä ja diaesityksiä ja nukketeatteria ja mykkäelokuvanäytöksiä ja performansseja ja konsertteja ja postikorttinäyttelyitä ja kauhugallerioita. Osalla on rahoittaja tai rikas isäpappa, osa repii hommat kokoon selkärangasta ja tarjoilijan palkasta. Kukaan ei epäile omaa oikeuttaan tai kykyään järjestellä häppeningejä, ja rakennella niistä itselleen seilauslauttaa mainstreamiin.

Los Angelesin taideskeneen voi tulokas skeitata varvastossuissa ilman paitaa, ja ammentaa vaikutteita tosi-tv:stä, elokuvista, muodista, roskasta, elämästä, ristiriidoista ja rocknrollista. Voi harrastaa kitschiä tai äärimmäistä minimalismia jossa taiteen ja todellisuuden raja häivytetään niin läpikuultavaksi että on melkein mahdotonta erottaa missä yksi alkaa ja toinen päättyy. Aina roiskuu kun rapataan! Otetaan roiskeista makro-objektiivilla valokuvia ja tehdään niille Guns ‘n Rosesin bassoraitojen taukoihin perustuva äänimaailma ja pidetään näyttely!

Los Angeles on myös maailman flirttipääkaupunkeja, ominaisuus jonka se jakaa Tukholman kanssa. Ruotsalaiset flirttaavat ehkä silkkaa ruotsalaisuuttaan, mutta losangelesilainen flirtti on reippaan tarkoitushakuista. Jokainen sosiaalinen tilanne käy harjoittelusta seuraavaan koe-esiintymiseen tai neuvotteluun. Kannattaa ottaa siitä kaikki irti ja lumota satunnainen ohikulkija aivan lämmittelymielessä. Koskaan ei sitä paitsi tiedä, kuka sattuu olemaan joku tuottaja tai ohjaaja. Koskaan ei tiedä kuka tuntee jonkun ohjaajan tai tuottajan. Varmuuden vuoksi kannattaa olla kaikille ihastuttava. Los Angelesissa tulee kauniiden, keimailevien henkilöiden toimesta peruskuntohurmatuksi taukoamatta.

Jos pitää säntillisestä ja säännöllisestä kulttuurista, jossa voi turvallisesti määritellä itsensä, ja huolellisesti välttää kaikkea mikä lemahtaa jotenkin väärän viiteryhmän toiminnalta, niin Los Angelesiin ei kannata mennä ahdistumaan. Jos ei huolestu siitä että asiat eivät välttämättä ole yhtään sillä lailla kuin omien kavereiden kanssa on päätetty että niiden pitäisi olla, niin Los Angelesia voi harkita. Jos rakastaa villiä ja vapaata meininkiä länsimaisen sivistyksen äärilaidalla, jossa tuntuu että on vaarana hetkenä minä hyvänsä syöksyä avaruuteen keskipakoisvoiman vaikutuksesta, niin sinne kannattaa ämpäistä aivan heti.

Arvaatte varmaan mihin porukkaan minä kuulun. Mutta minä itkinkin esimerkiksi Las Vegasissa kaksi päivää kun se on minusta niin liikuttava paikka. Luultavasti hajoaisin myös Tuurin kyläkaupassa. Mikään ei ole minusta niin absurdin koskettavaa kuin ihmisen pohjaton pontevuus, ja hänen tosiasiallinen pikkiriikkisyytensä elämän väistämättömyyksien edessä. Nyt alkoi taas vähän itkettää kun ajattelin tuon ajatuksen.

Me ollaan lähdössä Los Angelesiin viikonlopuksi varta vasten penkomaan muutamia kuriositeetteja jotka ovat aiemmilla reissuilla jääneet näkemättä. Päivitän matkan jälkeen tai ehkä varreltakin losangeles-tagilla, jos jotain mielenkiintoista tapahtuu.


Ai niin ja arvonta jatkuu.

17 comments:

  1. Vierailisin mielelläni "El Leissä", mutta minulla on vain yksi ennakkoviiteryhmäluulorajoite; siellä - tai oikeastaan missään päin Yhdysvaltoja ( ehkä New Yorkia lukuun ottamatta) - ei voi kävellä, sillä "jalkakäytäviä ei ole". Eikä sitä julkista liikennettäkään ole (?).

    Olenko ihan väärässä!?

    Mutta minun olisi muutoin kyllä hyvä vierailla Kaliforniassa, sillä ilmeisesti siellä se Esa-Pekka Salonenkin oppi puhumaan musiikkiasioista siten, että "tavallinen tallaajakin" tajuaa ja ymmärtää jutun juonen - ainakin noin suunnilleen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mä en ole kyllä Los Angelesissa nähnyt yhtään katua jossa ei olisi jalkakäytävää... Enkä kovin montaa missään muuallakaan Kaliforniassa. Tai Yhdysvalloissa. En ole siis ikinä kuullutkaan tuollaista, ja olen sentään asunut täällä melkein kymmenen vuotta yhteensä.

      Julkisia löytyy LA:sta ainakin bussit ja joku kevytraidekin, tosin niillä liikkuminen on hidasta kun välimatkat on pitkät.

      Täältä meiltä löytyy Bart-juna, bussit, CalTrain-juna ja tuolla San Josen suunnalla myös ratikka.

      Delete
  2. Los Angeles <3

    Me ollaan törmätty tosi usein tänne Pohjois-Kaliforniaan muuttamisen jälkeen NoCal vs. SoCal asetelmaan, joka ei ollut läheskään yhtä paljon esille kun asuttiin etelässä. Ihmiset (pohjoisessa) usein kysyy, kummassa viihdytään paremmin ja selvästi odottavat, että vastaus on pohjoinen. Mutta ei se meille ainakaan mustavalkoisesti ole.

    Ihmisillä on usein Losista nimenomaan se kliseinen leffamielikuva: pinnallista, ulkonäkökeskeistä ja tekoystävällisyyttä. Pohjoinen taas edustaa heille itselleen ilmeisesti jotain mukaparempaa. Tekisi mieli sanoa melkein päinvastoin, nimittäin jo tuosta kysymyksestä tulee minulle pinnallinen olo.

    Me asuttiin ihanassa pikkukaupungissa Losin lähellä ja se kaupunki ihmisineen oli kyllä minusta aikalailla kaikkea sitä, mitä Losin ilmeisesti ei kuvitella olevan. Aina tuttuja puistossa (myös niitä leffapiireissä pyöriviä ihmisiä, jotka yllätys yllätys olivatkin ihan tylsän tavallisen oloisia), ystävällistä moikkailua kadulla tuntemattomilta, naapurista välittämistä, ihanaa aurinkoa ja positiivista mieltä! Ikävä on! Losista löytyy kaikkea ja saat itse vapaasti määritellä itsesi ja omat kuviosi!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mä oon kyllä kanssa aika häpeämättömän rakastunut Los Angelesiin. Mä oon rakastunut kaikkeen siihen casual chiciin, olemisessa, elämisessä ja ihan vaatetustyylissäkin. Musta se on eleganttia ja sivistynyttä.

      Täällä NorCalissa on vaan casual, ilman chiciä. Ja täällä ollaan toki aivan mielettömän ystävällisiä ja herttaisia mutta semmoisella täysin seksittömällä tavalla. Se on niin TURVALLISTA.

      Delete
  3. Losissa on metroverkko, mikä tulee monelle yllätyksenä. Se ei ole kovin laaja, mutta kyllä sillä(kin) paikasta a paikkaan b liikkuu.

    ReplyDelete
  4. Losista tulee kyllä mieleen "General Motors streetcar conspiracy" ja se ei aivan vähäpätöinen seikka että Jane Jacobs mollasi epäkaupunkia teoksessaan "The Death and Life of Great American Cities". Mutta en ole koskaan käynyt länsirannikolla.

    Minulla on haaveena pyhiinvaellusmatka Cupertinoon, ihan vaan noiden perheen italialaisjäsenten sukunimen vuoksi :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. :)

      Cupertino on kyllä ehkä maailman tylsin pikku kaupunki! Se on jopa tylsempi kuin Mountain View. Yaaaaaawwwnnnn :D

      Delete
    2. Mountain Viewissä on kaunis keskusta ja paljon ihania vanhoja taloja!!! Mutta tuosta Cupertinosta olen kyllä samaa mieltä;)

      Delete
    3. Mä olin MV:ssä muutaman vuoden töissä ja musta se on vaan jotenkin niin steriili. Tosin se yhteiskuntakuilun ylitysmatka jonka teen joka aamu West Oaklandista, aiemmin MV:hen ja nyt - gasp - Los Gatosiin, saa kyllä aika monen paikan näyttämään steriililtä. Eihän siellä edes ammuskella keskellä päivää.

      Delete
  5. Los Angeles on ihan mun ykköskaupunkeja!!!! Kun olin 16-v vietin kesän Oceansidessa, siinä LA:n ja San Diegon välimaastossa. Tavattuani L:n vein sen heti kesällä kolmeksi viikoksi Los Angelesiin ja niinpä siitä on tullut meidän molempien pyhiinvaelluskohde... mihin lähdetään? No, enkelten kaupunkiin tietty!

    Mä rakstan sitä! Jopa sitä loputonta ruuhkaa ja kaaosta ja kaikkea sitä minne on parempi olla menemättä ja mitä ei ehkä edes halua nähdä... Oi enkelten kaupunki!

    Ja arvaa kuinka monta kertaa munrakkaudelle on kodotettu kulmia?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Perustetaan joku tukiryhmä kaapista ulos tulleille Los Angeles -faneille :)

      Delete
  6. Oi oi oi, ihana teksti! Tässähän on lähes kaikki syyt, miksi sekä rakastan että vihaan Los Angelesia. Plus tietenkin sää. Sen merkitystä ei pidä väheksyä. Välillä kaikki kreisiys rasittaa, mutta useimmiten ilahduttaa. Lähes joka kerta, kun nokkansa pistää ulos, näkee/tapahtuu jotain omituista (myös newyorkilaisen mieheni mielestä, ja nykissä sentään on tolkuttomasti hulluja.) Loputon ja pidäkkeetön yritteliäisyys ja totaalinen itsekritiikin puute muodostavat kyllä sellaisen laarin, josta hyvinvointiyhteiskunnassa kasvaneen olmin kelpaa ammentaa ja oppia ehkä jotain.

    On tosiaan huvittavaa, kuinka just esimerkiksi pohjoiskalifornialaisilla tai newyorkereilla on järjestään joku säälin ja inhotuksen sekoitus äänessään, kun LA mainitaan. Kaikkihan tosiaan tietää, millaista täällä on. Vähän niin kuin eurooppalaiset kyllä tietää, millaista Amerikassa on. Siis ihan kamalaa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo siis, kyräilyn ja kyttäilyn totaalinen puuttuminen ja kaikkinainen estottomuus. Mulle tuli ainakin aluksi kamala ahdistus, joka muuttui sitten äimistyksen kautta riemuun.

      Delete
  7. Oletkin varmaan jo käynyt Griffith observatorion puistosta ihailemassa LAn näkymiä ja varsinkin iltavaloja. Jos et, niin pakko mennä tällä reissulla:) Näkee koko kuhinan yhdellä kertaa ja ihastuu!

    ReplyDelete
    Replies
    1. En ole, ja voi itku kun en päässyt tälläkään reissulla. Mulla on jalka klesana ja joudun hoitamaan sen kuntoon ennen kuin kuntoilen mihinkään missä ei ole henkilökuntaa ja penkkejä.

      Delete
  8. Ihana lause ja ajatus tuo pohjatonta pontevuutta koskeva. Vähän itketti. Los Angelesista ei mitään kokemuksia, mutta heti teki mieli lähteä. Aloin usuttaa lapsia vaihto-oppilaaksi Kaliforniaan nyt ainakin, sitten joskus.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Varo, ne alkaa kuitenkin sitten surffata ja saat pelätä että hai syö :)

      Delete

Hei, kerro nimesi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...