Tuesday, November 15, 2011

Kun ulkona nukkuminen ei ole protesti

Mieheni tapasi Deloresin pari viikkoa sitten sillan alla. Tuolla meidän läheisen rautatiesillan alla on pitkään ollut kodittomien leiri. Ei protestikodittomien opiskelijoiden, vaan ihmisten joilla ei oikeasti oikein ole vaihtoehtoja. Oaklandin kaupungin puhtaanapitolaitos on muutamaan kertaan heittänyt teltat menemään, mutta ne tulevat aina takaisin. Kerran kun menin siitä ohi autolla, näin miten puhtaanapitolaitoksen mies itki samalla kun heitti kodittomien vähäisiä tavaroita roska-autoon. Ei se ole mitään helppoa kenellekään, tämä Amerikan sisäisen kolmannen maailman arkitodellisuus. Nyt leiri on kai jätetty rauhaan - se on varmasti inhimillisin vaihtoehto, jos mitään paikkaa ei ole joka ottaisi päihde- ja mielenterveysongelmaiset kodittomat vastaan. Sotaveteraanien avustusjärjestön pakettiautoa näkee parkissa siinä leirin edessä, he tarjoavat varmaan ainakin jotakin apua.

Johnilla ja Deloresilla oli ollut ihan mukava juttuhetki, ja John on pari kertaa yrittänyt käydä viemässä Deloresin pyytämiä printtejä valokuvista. Delores ei ole ollut paikan päällä. Leirissä vakituiseen asuvat kaverit olivat kertoneet että Delores on päässyt oleskelemaan johonkin sisätiloihin. Näen usein saman, hiukan vanhemman miehen lakaisemassa leirin edustaa. Siellä on ihan siistiä, ottaen huomioon että ollaan jalkakäytävällä. John oli kysynyt tältä mieheltä, olisiko jotakin apua mitä voisimme antaa tai ruoantarvetta tai muuta. Mies oli vastannut että he eivät tarvitse mitään, heillä on kaikki ihan hyvin.

Delores oli kertonut Johnille silloin kun he tapasivat, että tilanne menettelee. John oli kommentoinut että Delores on aika hyväkuntoisen näköinen ja kannustanut huolehtimaan terveydestä. Delores oli vastannut huumorintajuisesti että kyllä hän sen tietää että hän on aika hyvännäköinen mama.

Tuloerot eivät ole mitään kivaa läheltä katsottavaa. Olen kyllä silti tyytyväinen, että minulla on miehenä amerikkalainen, joka haluaa katsoa asioita silmästä silmään, eikä sellainen joka haluaa elää hyvinvointikuplassa ja teeskennellä että ikävät asiat eivät liity häneen mitenkään.




2 comments:

  1. Hyvää kamaa, tätä lisää!

    ReplyDelete
  2. Kiitos kiitos. Kirjoitan näitä tämäntyyppisiä aina silloin tällöin. Tulee itselle helposti semmoinen halju olo, että tässä tarjoilen toisten kärsimyksiä lifestyleviihteenä - toisaalta jotain on kuitenkin rehellistä kertoa, kun kerran kotiympäristöstäni bloggaan.

    Tasapainoilua.

    ReplyDelete

Hei, kerro nimesi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...