Monday, October 24, 2011

Åke-sedän haamun perseelleen mennyt Amerikanreissu




Viime kesän merkittävimpiin tapahtumiin kuului se, kun tyhjensin varastokoppini Lauttasaaren Minivarastolla ja ratkaisin, mitä tavaroita lähetetään Oaklandiin ja mistä hankkiudutaan eroon. Itkin ja nauroin kun pengoin varastolla entistä elämääni, tavaroita joita en ollut nähnyt sen jälkeen kun lähdin kuusi vuotta sitten tukka putkella Amerikkaan. Hyvin vähän siellä enää mitään oli jäljellä: olin jo kahteen kertaan myynyt "kaiken" Hietalahden kirppiksellä, ja sitten vielä myynyt asuntoni lähestulkoon irtaimistoineen italialaiselle insinöörille. Olin varastoinut vain perintökalleudet, taulut, ja psykologis-mystillisesti merkittävät esineet. Ja hirmuisen lastin kirjoja. Ja erinäiset muut asiat mistä en ollut varma, mitä niille pitäisi tehdä. Siellä minä sitten rojuvankilan uumenissa ihmettelin mitä tehdään entisen poikaystävän alastonkuvalle, 15 vuotta sitten Umaticille ja Betacamille kuvatuille opiskelutöiden videomatskuille, ja kuka haluaisi kaikki nämä kirjoitusprojektien taustatutkimuksia varten hankitut, mitä ihmeellisimpiä aiheita käsittelevät kirjat. 60-luvulla kirjoitettu pitkänmatkanjuoksijoiden valmennusopas. Tähtitieteen aakkoset. Sotilaan käsikirja.

Karsinta oli raakaa, mutta niin on elämäkin, ja lopulta Lauttasaaresta lähti Sortti-asemalle isompi lasti kuin Kaliforniaan. Ameriikkoihin otettavaksi valikoituivat kaikkein tärkeimmät ja rakkaimmat esineet: isoäidiltä peritty pieni kirjoituspöytä ja siihen kuuluva jakkara, vanha peili jossa tiettävästi asuu Åke-isosetäni haamu, ihana Yki Nummen Triennale-jalkalamppu jonka ostin siitä yhdestä Annankadulla olleesta kivasta kaupasta vaikka minulla ei olisi ollut siihen varaa mutta kun oli kevät ja minä olin rakastunut johonkin näyttelijään jolla oli vihertävänsiniset silmät. Ja ystäväni Paulin tekemä hieno raku-maljakko, Haikosen Antilta saadut kauniit posliiniset Ruotsin armeijan hammasmukit, mummon peltirasioita ja virkattuja liinoja, ja muuta sen sellaista tavaraa jota ei millään rahalla Amerikasta osteta. Ai niin ja se Pelkosen Marien kanssa Turun Suomalaiselta Pohjalta vuonna 1990 varastettu Benedictine-tuhkakuppi. Se on hieno ja vihreä ja ollut niin monessa mukana, että sitä ei jätetä.

Niemen muuttoyhtiön iloiset pojat tulivat ja hakivat säälittävän pienen kuormani, ja minä jäin jännittyneenä odottelemaan miten Åke-sedän haamu selviää matkasta, ja miten hän viihtyy Amerikassa.

Tavarat tulivat tänään ja en nyt sitten tiedä missä Åke-setä tällä hetkellä luuhaa, mutta peili on ainakin sirpaleina. Jostain syystä Niemen ammattilaiset olivat katsoneet aiheelliseksi kietaista antiikkisen peilin kertaalleen kuplamuoviin ja pakata sen sitten laatikoiden ja kirjoituspöydän väliin ikäänkuin pehmusteeksi. Ja sen isoisoisän omin käsin rakentaman kirjoituspöydän jalat taas ovat poikki, koska kaikkien neljän jalan ympärille oli kiedottu tiukkaan pakkausmuovi joka oli matkan aikana kutistunut, ja vetänyt jalat irti muusta pöydästä. Yki Nummen jalkalampun messinkinen varsi taas oli jätetty sojottamaan kuorman ulkopuolelle, ja se on nyt poikki. Ihan irtipoikki.

Tällä hetkellä minun on vähän vaikea käsittää, että jos tässä on nyt esimerkki siitä miten ammattilaiset pakkaavat muuttokuormia, niin miksi kukaan ihminen ikinä palkkaa siihen hommaan ammattilaisia?

Näitä rikki menneitä tavaroita ei voi korvata mitenkään. Eihän antiikkinen peili tietenkään ole minkään arvoinen rahallisestikaan, jos sen lasi on rikki, mutta se ei tässä ole pahinta. Pahinta on se, että olin viikkokausia odottanut näitä toteemiesineitäni kuin arvokkaita vieraita, ja jännittänyt että pärjääkö se Åke-setä nyt täällä sitten kun ei se englantiakaan osaa. Vai onko haamuilla joku oma esperanto, niin että ne kaikki ymmärtävät toisiaan. Ja osaanko minä laittaa sen kirjoituspöydän sellaiseen paikkaan että Ruth-mamma olisi tyytyväinen.

Ihan kuin olisin pettänyt edesmenneet sukulaiseni.

4 comments:

  1. Voi ei, minulla vääntää harmituksesta vatsa. Suhteeni vanhoihin, tunnearvoisiin esineihin on aivan sama. Ja onpa todella keskinkertaista suorittamista Niemeltä. Kai sinä jotain korvausvaatimusta sinne laitat?

    Mutta hei, lähtikö se juoksijoiden valmennusopas kiertoon? Minulla on hieman viehtymystä vanhempaan urheilukirjallisuuteen...

    ReplyDelete
  2. No voi hitsi kuule, se meni sinne Sorttiasemalle. Siitä on ehkä jo tehty vessapaperia.

    Kiitos myötätunnosta!

    ReplyDelete
  3. Voi vitsi. Tekis mieli mennä kuristamaan sen muuttofirman porukka. Tosta on saatava korvausrahat.

    ReplyDelete
  4. Aivan kaamean huonoa palvelua. Olen pahoillani puolestasi!!!
    nuori naikkonen rovaniemeltä

    ReplyDelete

Hei, kerro nimesi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...