Tuesday, April 5, 2011

Yöelämän riemuista mainittakoon tissit ja meduusat


Suurkaupungit ovat ihania. Niissä on tyrkyllä inhimillinen rappio ja loisto rinta rinnan, eikä metropolissa eläjä voi helposti teeskennellä että jotain elämän osa-aluetta ei ole olemassa. Hänelle on tarjolla taiteen, tieteen ja muun inhimillisen kulttuurin paras anti, ja hän voi vaikka joka ilta huvikseen nauttia maailmanluokan ruoasta, teatterista, tai kuvataiteesta.

Mikähän siinä on että minä aina päädyn asumaan provinssikaupunkeihin kuten Helsinki tai Oakland? Kaikesta on tarjolla "ihan kiva" versio. Joskus harvoin joku maailmanluokan poppoo on kiertueella käymässä tai joku oman kylän kokki tai säveltäjä tai komeljanttari saa aikaan jotain mykistävää. Toisaalta, useinmiten se riittää. Eivät New Yorkin tai Pariisinkaan asukkaat välttämättä koko ajan harrasta huippuelämyksiä. Ihminen kaipaa joskus myös rauhoittavaa keskinkertaisuutta.

Oaklandissa on tarjolla maailmanluokan ruokaa, maailmanluokan vaihtoehto-urbaanifarmi-roskisdyykkariporukkaa, ja maailmanluokan härveleitä jota Mad Max- henkiset hullukeksijätaideinsinöörit rakentelevat jokakesäisiä Burning Man- tajunnanräjäytysfestivaaleja varten. Jos gourmetruoka, vaihtoehtohörhöily tai härvelit eivät kiinnosta, tänne on aika turha tulla tuhlaamaan aikaansa. Oakland on myös afroamerikkalaisen kulttuurin mekka, ja jos ajatus Mustista Panttereista pelkästään ahdistaa ja pelottaa, niin siinä tapauksessa kannattaa myös pysyä visusti pois täältä. Vähän sama kuin että jos vaivaantuu nahkahomoista ja sadomasokisteista, eikä välitä pastellivärisistä puutaloista, niin San Franciscoon tuppaaminen on ihan hullun hommaa.

Kuvitellaanpa nyt että olet vieraanani täällä Oaklandissa, ja vietetään päivä ja yö paikallisia ilmiöitä ja nähtävyyksiä ihmetellen.

Aamiaiselle veisin sinut varmasti täällä Länsi-Oaklandissa sijaitsevaan Tanya Hollandin Brown Sugar Kitcheniin, jossa tarjoillaan afroamerikkalaisen soul-ruoan klassikkoja modernin kevyesti valmistettuna. Voisimme tilata vaikka kanaa ja vohveleita, New Orleansilaisia beignetejä hillolla, ja pannukakkuja siirapilla. Ja ihanaa, väkevää, paikallisen Roast-paahtimon kahvia.

Aamiaisen jälkeen voisimme ottaa polkupyörät alle ja käydä vierailulla Novella Carpenterin Ghost Town Farm- urbaanifarmilla. Novella on ostanut aiemmin valtaamansa tontin ja kasvattelee siellä niin kasviksia, maissia kuin kanoja, kaniineja ja vuohia. Kaikkien kuttujen ystävien kannattaa lukea hänen muistelmakirjansa Farm City. Novella on joutunut jonkun kateellisen mulkvistin kiusanteon kohteeksi, ja Oaklandin kaupunki jahtaa nyt häntä puuttuvien lupien takia. Aiemmin hänelle oli kerrottu että ne ovat tarpeettomat, koska kaupunkiviljelysäännöksiä ollaan juuri muuttamassa. Novella aikoo panna luvat kuntoon, ja Oaklandin kaupunki saa melkein kolme tonnia pussiinsa. Kiva heille. Sinäkin voit vieraillessame osoittaa solidaarisuuttasi ja antaa Novellalle pienen lahjoituksen lupahakemustilille.

Sitten suuntaamme sykkelit Oakland Museum of Californiaan, joka avautui viime vuonna remontin jälkeen ja onkin nyt hyvin hieno ja kiva vierailukohde. Se on ainoa museo joka kertoo Kalifornian historiasta, ja sen näyttelyt on oivaltavasti kuratoitu. Myös kiinnostavaa nykytaidetta on usein nähtävillä, ja museossa järjestetään erilaisia tapahtumia kuten kiinalainen uusivuosi, perjaintaidrinkit, ja The Oakland Standard.

Museon lähistöllä on keskustapuistomme ja Lake Merritt-keinojärvi. Voimme vaikka vuokrata gondolin ja seikkailla järvellä, tai käydä kurkkaamassa Morcomin ruusupuistoa. Tai jatkaa matkaa suoraan Oaklandin Chinatowniin joka sekin on museosta kävelymatkan päässä. Oaklandin Chinatown on kuuluisa siitä että se on "oikea" Chinatown, ei turistirysä niinkuin San Franciscon vastaava kaupunginosa. Sieltä löytyy kiinalaisia, korealaisia, vietnamilaisia, thaimaalaisia ja japanilaisia kauppoja, apteekkeja, ravintoloita ja katuelämää. Kalaa ja kasviksia voi ostaa uskomattoman halvalla, ja kaiken maailman merkillisiä leivonnaisia ja pikkutavaroita voi ihmetellä kunnes ei enää kestä nähdä yhtään muovista piipitintä. Voisimme nauttia lounaan vaikkapa Binh Minh Quanissa, joka on yksi lempi-vietnamilaisravintoloistani, tai Phnom Penh Housessa, joka tarjoaa kamputsealaista ruokaa. Tai kiinalaisessa Shan Dongissa, jossa nuudelit ovat käsin tehtyjä ja jossa niiden kanssa voi nauttia vaikkapa meduusaa tai kuivattuja papuja.

Nyt on masu täynnä ja levon hetki, mutta ei ennen kuin olemme piipahtaneet Cruciblessa - se on iso vanha teollisuusrakennus jossa metalli- ja tulitaiteilijat rakentelevat Burning Man- härveleitään. Säkällä voimme nähdä vaikka Flaming Lotus Girlsin uusimman tultasyöksevän metalliveistoksen. Cruciblesta kotiin pyöräillessämme matka kulkee monen taidekollektiivin ja hörhöloftin ohi. Kuljemme myös De Fremery Parkin vierestä. Mustat Pantterit perustettiin siellä, ja siellä he aikoinaan tarjosivat köyhille lapsille ruokaa, tukiopetusta ja agitaatiota. Läheiseltä Länsi-Oaklandin pääkirjastolta pääsee Mustien Panttereiden historiakävelykierrokselle. Jos leikitään että tässä vuorokaudessa on enemmän kuin 24 tuntia ja meillä on 4-vuotiaan energiataso, niin ehdimme ihan hyvin tehdä senkin lenkin.

Nyt viimeistään pitää ottaa pienet disconokoset ennen iltarientoja. Illaksi voimme tähdätä vaikkapa suurten ikäluokkien suosimalle Piedmont Avenuelle. Tai sitten Uptown-alueelle, jonka baareista nuoret ja nuorekkaat löytävät itsensä. Piedmont Avenue on viehättävä pikku ostoskatu jossa on kivoja ravintoloita ja rauhallinen tunnelma - jos olisimme uupuneita päivän puuhista niin voisimme käydä vaikka saunassa, hieronnassa ja kuumavesipaljussa Piedmont Springsissä, ja sen jälkeen syömässä California cuisinea kunnianarvoisassa, viihtyisässä Bay Wolfissa. Jos taas olisimme disconokosten jälkeen oikein voimissamme, voisime lähteä pyörillä Uptown-alueelle. Café Van Kleef on kaikkien boheemibaarien äiti, sieltä on hyvä ottaa vauhtia iltaan. Seinillä on taidetta ja krääsää, ja takaosan parvella esiintyy milloin mikäkin jazz-kombo tai punk-polkkaorkesteri. Drinkit ovat väkeviä, ja porukka juurevaa ja vaihtoehtoista. Voisimme hyvällä säkällä päästä katsomaan uusburleskia, joka on oikein Oaklandin ominta kulttuuriantia. Vintage-strippaajat eivät välttämättä ole naisia, ainakaan puhtaan biologisessa mielessä, ja esitykset ovat humoristisia, vapautuneita ja vapauttavia. Ei tarvitse silti pelätä että ne ovat niin poliittisesti korrekteja että tissejä ei näytetä, koska täällä San Franciscon seudulla kyllä yleensä jengi riisuu itsensä alastomiksi pienemmästäkin tekosyystä. Burleskiesityksiä näkee niin Café Van Kleefissä, läheisessä Uptown-baarissa kuin Stork Club- rockklubilla.

Jos olisit baarikierrostuulella, niin siihen täytyy sisällyttää ainakin Mimosa-shamppanjabaari, vanha kunnon Luka's jossa on flirttaileva ja monikulttuurinen meininki, ja ehkä myös Mama Buzz- baari jossa hipsteritiheys on suorastaan ahdistavalla asteella. Jos sattuisi olemaan kuukauden ensimmäinen perjantai, niin koko Uptown-alue olisi täynnä taideväkeä, katuteatteriesityksiä, musiikkia, taide- ja käsityökauppiaita, ja galleriat auki myöhään yöhön. First Fridays on paikallinen taiteidenyö, joka toistuu joka kuukausi. Illallista ei tarvitsisi sen kummemin miettiä, kun katukojuista tulisi maisteltua monenlaista mättöä.

Jos olisi ihan tavallinen perjantai-ilta, niin voisimme käydä syömässä sushia Ozumossa, tai ihanaa karibialaista ruokaa Hibiscuksessa. Sitten voisimme viimeisillä voimillamme rämpiä The New Parishiin katsomaan live-musiikkia ja tanssimaan itsemme tajuttomiksi. Entisöidyssä, upean art deco- tyylisessä Fox Theaterissa käyminen täytyy jättää toiseen kertaan. Siellä esiintyy bändejä ja artisteja laidasta laitaan. Joutuisit jäämään koko viikonlopuksi kylään, että ehtisimme myös Yoshi's- jazz- ja sushiklubille. Ja syömään Caminoon ja Plumiin, joissa kummassakin tarjotaan luomu- ja lähiruokaa mondeenin ilmapiirin vallitessa ja hienostuneen sisustuksen ympäröimänä. Caminossa suuri osa ruoasta kokataan avotulella asiakkaiden silmien alla, ja Plumissa on avokeittiö ja aivan ihania pikku annoksia. Sellaisia, joita syötyään ihmisestä tulee ärsyttävä voivottelija jonka mielestä Helsingin kaikki ravintolat ovat paskoja.

Kyllä meillä täällä provinssissakin siis osataan, että tervetuloa vaan käymään. Ironista kyllä, Lonely Planetin amerikankonttori on täällä meillä Länsi-Oaklandissa josta ei tulla koskaan julkaisemaan pienintäkään turistiopasta. Mutta jos on tänne päin asiaa niin toimin yhden naisen Lonely Planetina ihan mielelläni ja lupaan ainakin pari ilmaista vinkkiä kyselijöille.

Kuva: Metalliveistoksen varjo West Oaklandissa. ©John Blair 2009.

3 comments:

  1. Nyt oli niin hyvät mainospuheet, että tilaan opastuskierroksen, kaikki käy! Koetan jättää lapset hoitoon :D

    Terkuin
    Lahden takana -blogin S

    ReplyDelete
  2. Ilmoittele kun olet asettunut paremmin aloillesi... ja kai tulette tupareihin sitten kun tuo meidän rötiskö joskus valmistuu?

    ReplyDelete
  3. Totta ihmeessä tullaan! Meinasin, että voin hyvin ilmoittautua myös remonttiavuksi, mutta toisaalta minusta ei kauheasti ole noiden kahden pienen apulaisen kanssa hyötyä. Mutta kyllä mä ehkä kahvia voin keittää!

    Ja kunhan me pääsemme väliaikaisesta asunnostamme omillemme ja saamme grillin, niin tervetuloa vain makkaranpaistoon!

    - S Lahden takaa

    ReplyDelete

Hei, kerro nimesi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...