Friday, April 22, 2011

This is the hard part

Niin lohduttaa meitä Alex kun kyselemme huolissamme, kuinka käy budjetin ja koskahan ollaan voiton puolella. Kaverit paukuttavat ja sahaavat meillä kaiken päivää, mutta lopputulokset ovat suurelta osin näkymättömiä: perustuksien parannuksia, rakenteiden vahvistuksia, viemäröintiä ja sähkötöitä. Kaikkea sitä ei-niin-glamuröösiä oikeaa työtä josta rakennushommat suurimmaksi osaksi koostuvat.

Minulla on koko ajan tasaisen uupunut olo. Tulen töistä kotiin ja alan turtana imuroida rakennuspölyä. Yritän olla ajattelematta miten kivaa olisi jos olisi sohva, ja voisi nyt heittäytyä siihen ja juoda matcha-teetä ja lueskella. Sohvaa ei ole ollut viiteen kuukauteen, eikä sitä tule olemaan luultavasti vielä neljään kuukauteen. Raskauden mittainen aika, sohvatta. Sanonko suoraan mitä siitä ajattelen? No sanon. Perseestä. Elämä ilman sohvaa on perseestä.

Koko ajan haisee joltain. Puupölyltä, kipsipölyltä, mudalta, puunkäsittelyaineelta. Yhteen kohtaan vanhaa seinää piti laittaa jotain kemikaalia joka tuhoaa siinä itäneet lahosienet. Eihän se ole kovin vaarallista, eihän? Aivosoluille. Silmät kutiavat koko ajan jostain pölystä tai lasikuidusta. Jokailtaisena viehättävänä rituaalina meillä on sängyn imurointi, kun aina ei jaksa lakanoita vaihtaa ja kissat ja koira kantavat tassuissaan ja turkeissaan pölyä ja likaa meidän sänkyyn. Tai siis, lattialla olevalle patjalle, sänkyhän on varastossa. Siellä missä se sohvakin.

Ah, sohva.

Välillä en saa nukuttua, kun lasken riittävätkö rahat. Meillä on sellainen työnjako että minä pelkään katastrofia ja mies uskoo että hyvin se menee. Useimmiten eri elämän tilanteissa lopputulos on jotain siltä väliltä, ja sitten voimme kumpikin tyytyväisenä uskoa olleemme oikeassa. Olen nyt viikon verran nukkunut huonosti, ja eilen päätin että on pakko päästä saunaan. Albanyn saunassa kroppa rentoutui ja mieli vähän rauhoittui, ja mies katsoi tämän todisteeksi siitä että remonttirahat tulevat riittämään. Omasta mielestäni katastrofi on edelleen ihan yhtä todennäköinen, mutta onpa ainakin endorfiinitasot paremmin kohdallaan sitä odotellessa.

Työn edetessä Alexin visio kotimme tilojen rytmistä ja suhteesta toisiinsa paljastuu yhä nerokkaammaksi. Jokainen lisäikkuna luo valoa ja avaruutta juuri oikeaan kohtaan. Käännetty portaikko on kaunis, ja koko olohuone sen myötä jotenkin ystävällisemmän tuntuinen. Ruokailuhuoneen lisäikkuna rytmittää koko tilan ja tekee näkymästä olohuoneen puolelta siihen suuntaan harmonisen ja symmetrisen. Ikkunoiden väliin voi juuri kivasti laittaa jonkun huonekalun ja jotenkin jonkun maljakon. Jonka kissat pudottavat kuitenkin lattialle mutta surraan sitä sitten kun on ensin lattia laitettu.

Lattiaan tulee nyt sitten loppujen lopuksi bambua. Ja Aasiasta ovat kotoisin myös koristelaatat joita aiomme käyttää keittiössä valkoista laattaseinää elävöittämässä. Arvoimme pitkään, onko Buddha keittiössä teennäistä liioittelua, mutta sitten päätimme että tämä on Kalifornia ja joka ei kestä fuusioruokaa ja fuusiokulttuuria, pysyköön poissa meidän keittiöstä. Sitä paitsi kyseinen hirvittävän hieno ja kallis laattaliike, tuolla juppien teemapuistossa eli Santana Rown ostoskadulla, lopetetaan tänä sunnuntaina ja koko varasto oli 50%-70% tarjouksessa. Ostin myös pari viehättävää ruskehtavaa laattaa joissa on tyylitelty kiinalainen pilvikuvio. Niitä aion käyttää ulkona, kuumavesipaljun vieressä terassin koristeena.

This is the hard part. Lisäikkunat pitää lisätä ennen seuraavaa rakennustarkastusta, koska niitä ei virallisesti ole lisätty vaan niissä kohdissa on "aina ollut ikkunat." Ikkunoiden rakenteisiin käytetään vain vanhoja aineita, niin rakennustarkastaja ei ala epäillä mitään. Näin uskovat kaikki projektissa mukana olevat optimistit, eli siis en minä. Minä odotan siitäkin jotain katastrofia, kaikki ikkunat pitää ehkä purkaa ja meille tulee joku miljoonasakko.

Sitä voin miettiä ensi yönä valvoessani, minkä nyt ehdin Farrow & Ballin maalikatalogin ulkoa opettelulta ja Vicente Wolffin sisustusvinkkien pänttäämiseltä. Kannattaa aina käyttää kontrasteja, ja jokaisessa huoneessa pitää olla selkeä huomiopiste. Aksenttiväriseinäksi ei pidä valita väärää seinää, vaan nimenomaan se huomiopisteseinä, muuten on kaikki pilalla ja sitten on taas katastrofi. Muistakaa se.

Kuvia prosessin etenemisestä voi katsella täällä.

4 comments:

  1. Mitenkäs sattuikaan, että satunnaisia Amerikan blogeja lukiessa törmää Santana Rowiin. Se kun sattuu olemaan katu, jolla syön usein lounaani nyt kun olen hieman pidemmällä työmatkalla täällä.

    ReplyDelete
  2. Siellä on hyviä ravintoloita! Minäkin olen syönyt siellä pari kertaa.

    ReplyDelete
  3. Hyvä Sussu! Vähän aikaa olen seuraillut teidän projektin etenemistä. Nyt täytyy jo sanoakin jotain, nimittäin että onpa kivaa kun joku kertoo niistä oikeista, verisistä ja hikisistä REMONTTIhommista! Oon epätoivoisesti kahlannut läpi kaiken maailman suloisia sisustusblogeja ja rakennusproggiksia mutta jäänyt kaipaamaan juurikin tätä: pölyä, kutinaa, ärtymystä ja kirosanoja :D
    Meillä on täällä Suomen puolel vähän keveämpi kunnostus menossa, mutta ihan tuttuja tunteita..

    ReplyDelete
  4. Kiitos! Ja lykkyä kunnostukseen, olenkin seuraillut sitä hiukan Seinillä-blogista!

    ReplyDelete

Hei, kerro nimesi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...