Thursday, March 17, 2011

Kaikki on kauheaa


Meillä on kaikki hyvin. Koira kulkee kassissa rakennustikkaita pitkin yläkertaan ja alakertaan, kissoja ottaa suunnattomasti päähän olla suurimman osan aikaa suljettuna yhteen huoneeseen, ja 12-vuotias on sissinä sietänyt niin jäätävän kylmän makuuhuoneen kuin pölykerroksen peittämät ruoka-astiat. Remonttiporukka tekee työtään käsittämättömällä vauhdilla ja pätevästi. Sähkömiehen apulainen, Luis, on niin komea mies että hänen pitäisi työskennellä valokuvamallina eikä remonttialalla. Tunnelma on taloprojektin osalta sellainen, että voiko tämä olla oikeasti totta? Voiko tämä oikeasti onnistua? Tällä budjetilla? Alex on kuin taikuri tai kapellimestari, uudet ikkunat materialisoituivat jostain käsittämättömän halvalla, ja ammattimiehet ilmestyvät aina oikealla hetkellä työkalujensa kanssa, hyväntuulisina, tehokkaina ja taitavina. Minulle tulee mieleen perkussionisti jonka kuulin juttelevan kerran junassa kaverilleen, joka oli muistaakseni pasunisti. He olivat menossa Kuopioon keikalle. Sinfoniassa oli yksi triangelin kilaus, ja sitä varten piti saada triangelinsoittaja paikalle. Kaikkeen sitä näissä hommissa joutuu, naureskeli perkussionisti, ja kehuskeli päivärahoillaan. Jos meidän remonttiin tarvitaan yksi triangelin kilkahdus niin Alex hoitaa sellaisen paikalle juuri silloin kun sitä tarvitaan, ja puhuu vielä päivärahoista tuntuvan alennuksen.

Samaan aikaan Japanissa kymmenettuhannet ihmiset ovat menettäneet kotinsa. Kuolleiden määrästä ei ole tietoa, ja kaikkien aikojen ydinvoimalaonnettomuus uhkaa. Kaliforniasta on jo joditabletit loppu, koska säteily tulee tänne asti jos siellä käy oikein pahasti. Jos meille tulee evakkoreissu niin sitten tulee, se on pientä siihen verrattuna mitä japanilaisilla on edessä. Kukaan ei voi estää mannerlaattojen liikkeitä, eikä pahinta halua kukaan kuvitella ennen kuin se tapahtuu. Ystäväni Saara on saatu poikansa kanssa Japanista kotiin Suomeen, mutta heillä on kova hätä sinne jääneistä läheisistä. Sen täytyy tuntua aivan kauhealta. Toisen kaverini Kumikon isä on vanhainkodissa josta on tällä hetkellä sähköt ja vesi poikki. Kumiko asuu täällä Kaliforniassa, ja hänen ystävänsä käyvät isäpapan luona kuvaamassa videoita, joista Kumiko seuraa isän vointia. Kaikki on toistaiseksi kunnossa. Monelle on käynyt paljon pahemmin. Surua ja hätää tuntuu pahalta edes kuvitella. San Franciscon alueella asuu tuhansia japanilaisia ja sieltä tulleiden maahanmuuttajien jälkeläisiä. He ovat organisoineet rahojenkeruukampanjoita, ja suuntaavat varat asiantuntevasti tärkeimpiin kohteisiin. Joitakin uhreista ei voi enää auttaa, mutta muiden hyväksi on tehtävä kaikki mahdollinen.

Fukushiman ydinvoimala rakennettiin käyttäen General Electricin Mark 1-reaktoreita. Yhdysvaltain ydinvoimakomission sisäisessä muistiossa todettiin 80-luvulla, että Mark 1 on vaarallisen huonosti suunniteltu, eikä sitä pitäisi ottaa käyttöön. Three Mile Islandin onnettomuudesta oli vain muutama vuosi aikaa, ja tärkeät pamput estivät muistion pääsyn julkisuuteen, koska katsottiin että se vaarantaa koko ydinvoimateollisuuden. Fukushiman onnettomuus on nyt tietysti aiheuttanut juuri sen, mitä pamput pelkäsivät. Aurinkoenergia-alalla työskentelevä mieheni on insinöörikavereidensa kanssa analysoinut onnettomuutta ja sen syitä. Heidän mielestään ydinvoimateollisuudelle keskeisintä olisi oikeasti sisäistää, että käytetty uraanioksidi aiheuttaa jäähdytysjärjestelmän pettäessä suuremmat riskit kuin itse reaktorissa oleva polttoaine. Käytetty uraani voidaan kierrättää 95%-prosenttisesti vasta sitten kun sitä on säilytetty vuositolkulla vesialtaissa ydinvoimalassa. Käytettyjen, voimakkaasti säteilevien uraaninappien massa on huomattavasti suurempi kuin käytössä olevan polttoaineen. Käytetty uraani aiheuttaa reaktorin järjestelmien pettäessä dramaattisen säteilyvaaran, ja räjähdyksen sattuessa tilanne on katastrofaalinen.

Kalifornian kaksi ydinvoimalaa sijaitsevat San Andreaksen siirrosalueella, jossa Tyynenmeren mannerlaatta kohtaa Pohjois-Amerikan laatan. Ne on rakennettu kestämään 7.5 asteen maanjäristys, eli ne ovat heikompaa tekoa kuin Fukushiman reaktorit. Omituista kyllä, Japanin säteily saavuttaa meidät silti todennäköisemmin kuin kalifornialainen säteily. Kalifornian voimalat sijaitsevat meistä katsoen tuulen alapuolella.

Japanin tapahtumat ovat muistuttaneet meitäkin siitä, että saman mannerlaatan kolmessa muussa kulmassa on ollut voimakas maanjäristys viimeisen vuoden aikana, ja meidän kulmamme on seuraavaksi vuorossa. Laitamme viikonloppuna uuden kodin katastrofipakkauksen kuntoon. Kestävään muovilaatikkoon pakataan kaikki mistä on apua sitten kun Kalifornian seurava iso maanjäristys väistämättä koittaa: ensiaputarpeet, juomavedenpuhdistin, pattereita, hätäradio, kirves ja muita työkaluja, taskulamppuja, ja niin edelleen. Laatikko laitetaan sellaiseen paikkaan, missä mikään rakennus ei kaadu sen päälle. Pitää myös muistaa sopia naapureiden kanssa siitä miten evakuointia ja hätätiedotusta hoidetaan, ja laatia perheenjäsenten ja läheisten kanssa tarkka suunnitelma siitä, miten löydämme toisemme jos olemme tapaturman sattuessa erillämme. Ethan on järistyksen sattuessa jomman kumman kotinsa huollettavana, ja hänellä on varmasti hätä siitä missä toinen puoli perheestä on. Meidän pitää huolehtia siitä että hän saa sen tiedon mahdollisimman nopeasti. On tietysti hyvin mahdollista, että järistyksen keskus on meistä kaukana emmekä joudu mihinkään suureen vaaraan. Silloin meidän katastrofitarpeitamme tarvitaan siellä, missä hätä on suurin.

Oaklandin kaupunki järjestää hätävarjelukursseja, ja aiomme ilmoittautua sellaiselle tänä keväänä. Ihmiset koulutetaan toimimaan naapuriensa kanssa yhteistyössä evakuoinnin ja kadonneiden etsimisen helpottamiseksi. Jatkokursilla opetetaan myös ihmisten ja lemmikkien etsiminen raunioista turvallisesti, niin että jos lisää seiniä kaatuu niin ei tule enempää uhreja. John on käynyt kummatkin kurssit jo kertaalleen, mutta haluaa kertaamaan. Minä ja Ethan opettelemme näitä asioita ensimmäistä kertaa.

Suomessakin on kuulemma kannettu huolta Japanin uhreista ja sytytetty kynttilöitä. En tiedä sytytettiinkö kynttilöitä Uuden-Seelannin maanjäristyksen uhreille viime syyskuussa, tai Chilen maanjäristyksen ja tsunamin uhreille vuosi sitten. Ehkä katastofin pitää ylittää joku tietty mittakaava ennen kuin ihmiset tuntevat että se koskee heitä. Helsingin Sanomien nettisivulla mielenosoituskuvassa näkemäni ydinvoiman vastainen "Suomi - Pohjolan Japani?"-plakaatti oli mauttomuudessaan verrattavissa amerikkalaisten teekutsuhullujen "Obama on Hitler"-hössötykseen. Oliko ihan pakko omakätisesti asettaa ydinvoiman vastustajat tuollaiseen valoon?

On suuria, dramaattisia katastrofeja, ja sitten tasaisen hivuttavaa, hiljaista tuhoa jota kukaan ei halua ajatella. Oaklandin kaduilla nukkuu joka yö yli tuhat koditonta ihmistä, ja heitä kuolee sinne nälkään, sairauksiin, kylmyyteen, ja väkivallan uhreina. Joku nainen toi juuri pari päivää sitten tuohon meidän kulmalle kaksi noin 12-14-vuotiaan näköistä tyttöä myymään itseään. Toiko äiti siihen tyttärensä vai onko lapset otettu jo huostaan ja heitä myydään nyt ties kuinka monennen sijaisperheen toimesta, sitä en tiedä. Syystä tai toisesta sen naisen elämässä on sellainen tilanne, että kahden alaikäisen tytön seksityöhön laittaminen on hänen näkökulmastaan järkevä teko. Tiedän että poliisille soittaminen on täysin turhaa, koska he joko eivät tee asialle mitään, tai jos tekevät niin se ei luultavasti paranna tyttöjen tilannetta mitenkään, vaan saattaa huonontaa entisestään. Soitan silti, koska se tuntuu paremmalta kuin olla tekemättä mitään. Olen kuin suomalainen mielenosoittaja, hoidan omia tunteitani enkä hätää kärsiviä ihmisiä. En tiedä mitä muuta voisin tehdä. Mistä pitäisi aloittaa? Mitä käytännöllistä ja järkevää voi tehdä esimerkiksi päihdeongelmaisen, hepatiittia sairastavan ihmisen hyväksi joka on unohtanut miten sisätiloissa eletään? Pitää ehkä ottaa selvää, koska jotain luultavasti ihan hyvin voisi tehdä. Jotain kynttilöiden sytyttelyä konkreettisempaa.

Meidän talo on kestänyt monet maanjäristykset. Viimeksi eilen suihkussa seisoessani koko talo värisi kuin viulunkieli vajaan minuutin ajan. Vuonna 1989 Loma Prietan maanjäristys tuhosi osan Länsi-Oaklandia, kun maantiesilta kaatui asuinalueen päälle. Järistys oli voimakkuudeltaan 7.1 Richterin asteikolla, ja sen seurauksena kuoli 42 oaklandilaista. Maanjäristysalueella jokainen tietää tapahtuneista tuhoista, ja jokainen tietää että uusi tuho voi olla edessä. Kaikki jatkavat elämää siitä huolimatta normaalisti, niinkuin missä tahansa muualla. Ei kukaan pelkää päivästä toiseen sitä että entäs jos se tänään tulee juuri kun olen autossa sillalla. On tietysti todennäköisempää, että sinä tai minä kuolemme ihan tavallisessa auto-onnettomuudessa kuin luonnonkatastrofin uhrina. Ihmisen elämä on loppujen lopuksi hauras ja lyhyt, eikä kukaan voi arvata miten se jonakin päivänä päättyy. Pitäisi yrittää muistaa olla joka aamu kiitollinen siitä että saa herätä, ja pitäisi olla kiitollinen jokaisesta ihmisestä jonka päivän mittaan saa kohdata. Ehkä sytytetään sen asian kunniaksi kynttilä, ihan vakavalla naamalla ja ilman poliittista painolastia.

5 comments:

  1. Kiitos. Meinasin katsastaa pikaisesti rakennusprojektinne kuulumisia, mutta jämähdinkin lukemaan koko kirjoituksesi. Ajatuksia herättävää. Pitää sulatella.

    Ansku

    ReplyDelete
  2. Kiitos Ansku. Loivensin hiukan tuota yhtä kulmaa, kun huomasin innostuneeni omista sanankäänteistäni hieman liikaa.

    ReplyDelete
  3. "Hoidan omia tunteitani enkä hätää kärsiviä". Ihan helkutin hyvin sanottu.

    Ja kun tiedät noista hätävarjelukursseista, niin anna vinkki. Minä tulen kanssa.

    Ja sori, mulla on kohta blogissa postaus, jossa on kieltämättä aika paljon vaikutteita tästä tekstistä, vaikka samankaltaiset ajatukset olivat olleet päässä jo aiemminkin.

    ReplyDelete
  4. Hei, klikkaa sitä "hätävarjelukurssi"-sanaa, se on linkki joka vie oikeaan paikkaan. Riippuen siitä mihin muutat, eri kaupungeissa on tietysti omat. Kiitos vaan positiivisesta palautteesta!

    ReplyDelete
  5. Kiitos kun kirjoitat. Outi

    ReplyDelete

Hei, kerro nimesi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...