Monday, October 11, 2010

Underground-vegaanitötteröitä ja muita paikallisherkkuja


Lauantaina oli ForageSF:n Underground Market -niminen paikallisherkkutapahtuma, jonne emme päässeet koska olimme Alexin kaverin Ricardon tupareissa. Sielläkin oli kyllä monenmoista herkkua tarjolla. Yksi rakennusmiehistä, Gerardo, tekee aina näihin Alexin rakennusprojektien tupareihin sellaisia hirmuväkeviä katkarapuja, jotka tuikataan raakana marinadiin jossa on valtavasti chiliä, limettimehua ja sipulia. Meillä on Johnin kanssa aika paatuneet makuhermot mutta nämä katkikset saavat meillekin vedet silmiin. Ihanaa!

San Franciscon seudulla on vahva gourmet-perinne. Esimerkiksi Chez Panisse ja Gary Danko ovat sellaisia ravintoloita joihin ihmiset tulevat pitkien matkojen päästä syömään. Jotkut lentävät lentokoneella ulkomailta asti ihan ruokaelämyksiä varten. Berkeleyläiset ovat tosi kranttuja ravintolaruoastaan. Monet ovat sitä mieltä että vain Pariisissa ja Berkeleyssä saa kunnollista ruokaa, ja Berkeleyssä on parempaa. Monen ihmisen harrastus on ravintoloissa syöminen, ravintola-aterioista keskusteleminen, ja niistä internet-palstoille kirjoittaminen. Monet harrastavat hyvin vaativaa ja teknistä kokkausta kotona ja keskustelevat asiantuntevasti kastikkeiden koostumuksesta ja paté briséen onnistuneisuudesta. Berkeleyläisellä ruokasnobilla menee heti herne nenään jos hän joutuu istumaan puoli minuuttia pöydässä vesilasi tyhjänä, tai pääruoka tuodaan liian nopeasti. Tarjoilijat ovatkin ammattitaitoista väkeä jotka hyörivät pöydän ympärillä kuin hyvin treenattu tonttuarmeija. Aina ponnahtaa joku esiin kysymään miten voisi auttaa jos asiakkaalla on hetken aikaa jotenkin tyytymätön ilme. Täällä tottuu ruoan suhteen liiankin hyvälle. Kaliforniassa kasvaa kaikki kaalista mangoihin, ja luomutiloilta tulee jumalaista lammasta ja muuta lihaa. Ei tarvitse pelätä että lautasella vaanii kasvihuonetomaatti tai keskuskeittiökastike. Päinvastoin, tomaatti on vanhaa perinnelajiketta jonka alkuperä selviää ruokalistasta juurta jaksaen, ja kastikkeen ainekset on keittiömestari leikannut puutarhastaan samana aamuna todennäköisesti oaklandilaisen sepän käsin väsäämillä saksilla.

Ravintolakulttuurin katveeseen on siinnyt taiteilijoiden, friikkien ja juurevuushenkisten aktivistien toimesta vahva undergroundgurmee-skene. On kotikeittiössään ammattitasoisia kakkuja, leipiä ja muffinsseja väsääviä pienleipureita, katukärryistä keittoja, tamaleja, lettuja, gumboa ja ties mitä myyviä pienyrittäjiä, on oluenpanijoita ja viinantislaajia, ja underground-ravintoloita jotka toimivat yhden illan kerrallaan ihmisten kotona, jossain varastorakennuksessa, kadunkulmassa tai talon katolla. On erilaisia villisienten ja villikasvisten kerääjiä jotka opettavat lajintunnistustaitoja muillekin. Ai niin ja sitten ne vegaanitötterötyypit, jotka ovat keksineet uudenlaisen pikaruoan. Aivan jumalaisia tötteröitä. Monellakaan näistä puuhapettereistä ei ole toimintaansa minkäänlaista lupaa, ja toisinaan terveysviranomaiset joutuvat virkansa puolesta jahtaamaan heitä. Mutta yleensä ruokaihmiset jätetään rauhaan, koska he luovat omintakeista kulttuuria jonka perässä seudulle tulee turisteja ja rahaa. Veroviranomainen nuolee nähtävästi näppejään ja toivoo että ne turistit käyvät sitten myös "virallisissa" ravintoloissa ja kaupoissa.

Yksi tämän lähiruokatoiminnan liikkeellepanevista voimista on Michael Pollan, Berkeleyn yliopiston professori joka on kirjoittanut paljon ruokateollisuudesta, tehoviljelystä ja tämänhetkisen systeemin järjettömyydestä. Pollanin entinen oppilas Novella Carpenter valtasi tyhjän tontin täältä Länsi-Oaklandista ja perusti siihen urbaanin maatilan. Hän kirjoitti seikkailuistaan ihastuttavan kirjan, josta voi lukea mm. siitä miten hän päätti kasvattaa karjaansa kaneista, kutuista ja kanoista oikein kunnon lihaeläimiin. Hän hankki kaksi sikaa ja niille ruoan ravintolaroskiksista dyykkaamalla. Siat kasvoivat ja söivät tietenkin hurjasti ja Novellan ja hänen miehensä kaikki aika meni dyykkaamiseen. Hän tapasi hienon berkeleyläisen ravintolan roskiksia tonkiessaan keittiömestarin, joka oli heti sitä mieltä että aivan mahtavaa kun jollain on urbaanipossuja. Keittiömestari lupasi possunlihaa vastaan opettaa Novellan tekemään salamia, ja heistä tuli hyvät kaverit. Possut tapettiin aikanaan, ja salamista tuli kuulemma herkullista. Tuli kai, kun possut oli kasvatettu gourmet-ruoalla!

Gourmet-riemut koskevat tietenkin vain heitä joilla on niihin varaa. Täällä Länsi-Oaklandissa ei moneen vuoteen ollut ainoatakaan ruokakauppaa, saati sitten oikeaa ravintolaa. Viinakauppoja ja pikaruokaa vain. Köyhät ihmiset syövät huonoa ruokaa ja ovat ylipainoisia mutta silti aliravittuja, ja sairastavat ja kuolevat nuorempana kuin Berkeleyn gurmeeharrastajat. "Food inequality" on tosiasia, jota vastaan taistelee joukko aktivisteja joiden mielestä hieno, terveellinen lähiruoka kuuluu kaikille.

Viimeisen kuuden-seitsemän vuoden aikana pontevat länsioaklandilaiset ovat perustaneet mm. Mandela Foods Cooperative- ruokaosuuskunnan jolla on oma luomuruokakauppa, ja People's Groceryn, joka toimittaa kasviskasseja suoraan tiloilta ja kouluttaa ihmisiä laittamaan hyvää, terveellistä kotiruokaa. Meillekin tulee joka toinen viikko People's Groceryn kasviskassi. Systeemi on sellainen, että me maksamme kassista hieman enemmän ja subventoimme siten jollekin köyhälle perheelle halvat kasvikset. Hinta on silti meillekin oikein edullinen, ja kasvikset ovat herkullisia. Osa tulee People's Groceryn urbaanitiloilta ihan tästä läheltä. Myös City Slickers Farms ja Mo' Better Food kasvattavat ruokaa täällä meidän kotinurkilla ja pyrkivät luomaan työpaikkoja ja uutta, urbaania taloutta joka vaalii ihmisten terveyttä ja viihtyisämpää elinympäristöä.

Länsi-Oaklandiin on ilmestynyt myös uusia, hyviä ravintoloita kuten D'Alician taqueria, Etelä-Yhdysvaltojen herkkuja tarjoava Brown Sugar Kitchen, ja ihanaa jamaicalaismättöä pikaruokahengessä myyvä Yardie Jerk.

Ei ole ainakaan paikallisten puuhakkuudesta kiinni, saadaanko ruokatasa-arvoa kohennettua.

2 comments:

  1. Food inequality on ilmiö josta en ollut edes kuullut ennen kuin muutin Philadelphiaan... Täällä on myös onneksi viime aikoina avattu useita co-opeja ja tiloilta saa suoraan tuotteita. Valitettavasti kasvisten ja hedelmien hinnat ovat kaikkialla niin korkeita ettei niihin ole monilla varaa....

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se onkin ihan kamalaa, että epäterveellinen roska on kotimaisia vihanneksia halvempaa.

      Delete

Hei, kerro nimesi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...