Wednesday, October 6, 2010

Ensimmäinen virhe



Alex oli heti sitä mieltä, että muutatte sinne vaan, rempataan talo samalla kun te asutte siellä. Mies ja minä pidimme pelkkää ajatustakin ihan järkyttävänä. Miten kaksi aikuista, yksi esiteini-ikäinen joka viettää tunnin vessassa joka aamu laittamassa tukkaansa, yksi pieni mutta erittäin aktiivinen koira, ja kaksi kissaa joista yksi pahkineuroottinen ja toinen kylläkin normaalin kissamainen mutta siis, kissa, asuvat talossa jossa ei ole hellaa eikä lämmitystä? Siinä ainoassa huoneessa jota sillä hetkellä ei remontoida? Vasaran paukkuessa ja remonttimiesten rampatessa? Ja yksi näistä aikuisista on kotona työtä tekevä käsikirjoittaja-kääntäjä joka ei voi SIETÄÄ häiriöitä aktiivisessa kirjoitusvaiheessa?

No eilen me sitten päätettiin että muutetaan vaan ensi kuussa, hyvin se menee. Voihan sitä aina vuokrata jonkun toimiston. (Jonkun sellaisen toimiston mihin saa ottaa koiran, varmaan sellaisia on ihan pilvin pimein tosi halvalla.) Ja huonekalut voi laittaa varastoon. Ja pihan voi aidata niin että eläimet eivät karkaa, niin voivat sitten kivasti juoksennella siellä eikä vaan yhdessä huoneessa nököttää. Ja jos ottaa vaan tosi vähän tavaroita sinne ensin mukaan, niin se on vähän niinkuin telttaretki. Telttaretkethän on tosi kivoja. Ja halvan hellan ja jääkaapin saa käytettynä paikallisesta Keltaisesta Pörssistä eli Craigslististä. Ja pieniä sähköpattereita voi ostaa ja niillä lämmittää, koska meillähän kuitenkin on sähköt. Ja vesi. Jota varmaan ei katkaista kuin pariksi viikoksi korkeintaan.

Tällä tavalla meiltä säästyy melkein kolme tonnia kuussa, kun ei tarvitse lyhentää lainaa ja maksaa vuokraa samaan aikaan. (Paitsi se toimiston ja varaston vuokra.) No okei, kaksi tonnia. Mutta jos nyt laskee että asuisimme täällä vielä vaikka neljä kuukautta, niin sillä rahalla alkaa jo saada lattialautaa aika paljon. Ja keittiökalusteita. Ja nimittäin niinhän se on, että raha puhuu, ja sonninpaska kävelee.

Kuulin Suomessa käydessäni sellaisen huhun, että minä olen muuttanut tänne Amerikkaan kotirouvaksi ja asun huomattavasti vanhemman, upporikkaan mieheni kanssa jossain McMansionissa kuin mikäkin desperate housewife ja piereskelen kattoon kaiket päivät. Menin kuulemma naimisiinkin vain saadakseni green cardin enkä oikeasti edes rakasta sitä miestä yhtään. Haluan vaan kiihkeästi asua Amerikassa koska se on minusta niin hienoa. Ei noilla muilla paskajutuilla niin väliä, mutta anteeksi vaan, olen kyllä onnistunut iskemään itseäni nuoremman miehen.

Tuli vaan eilen mieleen, hyvin optimistista laskentataulukkoa remonttipennosten käytöstä laatiessamme, että nyt olisi tietysti kätevää jos mies olisi miljunääri. Tai jos vaikka minä olisin. Voitaisiin remontoida ne vessatkin tässä samaan syssyyn. Mutta toisaalta, jos olisimme miljunäärejä, niin sitten meillä ei varmaan olisi taloa Oaklandin ghetossa eikä mahtavia naapureita eikä uutta suurta seikkailua eikä aktivistimeininkejä eikä mitään. Että silläkin asialla on puolensa ja puolensa.

Tämän hetkinen remonttisuunnitelma on se, että aloitetaan edellisen omistajan jäljiltä auki olevista rakennusluvista. Uutta perustusta ei ole siis vielä rakennustarkastettu. Onneksi Oaklandin rakennusvirasto on hukannut alkuperäiset piirustukset, että varmaan ihan kivasti selvitään siitä kaikesta ilman mitään isompia hässäköitä. Sitten pitää laittaa viemäröinti kuntoon, koska viemäriputki vuotaa jalkakäytävän alle, ja laittaa ulkoseinään alaosasta puuttuva laudoitus. Alakerrassa vaihdetaan keittiön ja makuuhuoneen paikat. Makuuhuone tulee talon perälle ja siitä aukeaa ovet talon taakse rakennettavalle terassille, jossa voi miellyttävästi sitten nauttia aamukahvit kun tämä kaikki on joskus ohi. Yläkertaan menevät rappuset puretaan ja niiden tilalle tulee kierreportaat. Näin yläkerran hukkaneliöt tulevat käyttöön ja sinne saadaan yksi kunnollisen kokoinen makuuhuone, ja toisesta makuuhuoneesta tulee meidän toimisto. Vintille puhkaistaan luukku, että saadaan varastotilaa. Lisätään lämmitys, maalataan seinät, ja voila. Eihän tuossa nyt mene kauaakaan.

Minusta on aina hyvä priorisoida tärkeät asiat ensiksi, joten olen jo ostanut uuteen kotiimme tyynyn. Ja maton. Niitä voi ihailla noista kuvista. Tyynyn nimi on "I left my heart in San Francisco", ja se on Upper Playground-nimisestä liikkeestä alennuskupongilla puoleen hintaan. Matto on semiantiikkinen persialainen, Shirazin kaupungista. Minä ostin sen tietenkin internetistä enkä Iranista, edullisesta ESaleRugs-verkkokaupasta. Rakastuin tähän mattoon koska se näyttää siltä kuin hullu matontekijä olisi mielestään kutonut siihen salaisia koodeja. Kuvaa klikkaamalla sen saa suuremmaksi, ja näkyviin tulee pieni turkoosinvärinen vinoneliö takanurkassa. Se on ihan huippuhieno yksityiskohta. Se tulee sopimaan tosi hyvin siniseen sohvaan, joka on tuolla yhdessä vanhan tavaran kaupassa, tosin vielä rikkinäisellä vaaleanruskealla tekonahalla verhoiltuna. Sohvaan tulee siniharmaa huopaverhoilu. Jos se on siellä liikkeessä vielä siinä vaiheessa kun minulla on varaa ostaa ja verhoiluttaa sohva. Sisä- ja ulkoseinän maaliväritkin on jo valittu. Ulkoseinistä tulee näillä näkymin oliivinvihreät, ja ikkunanpuitteet ja sen sellaiset maalataan hiilenmustiksi. Ulko-ovesta tulee oranssi. Sisälle tulee yksi sysimusta seinä, muut valkoisia. Ja mustat keittiönkaapit, valkoiset tasot ja valkoiset kaakelit. Tämä hommahan on jo melkein valmis. What could possibly go wrong?

No comments:

Post a Comment

Hei, kerro nimesi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...