Saturday, October 2, 2010

Ensimmäinen aamu talonomistajana

Mietin tokkuraisena ja huonosti nukkuneena, oliko tässä nyt mitään järkeä. Teoriassa pitäisi olla fiksua ostaa halpa talo silloin kun markkinat ovat romahtaneet ja se talo on ihan tosi järkyttävän halpa. Käytännössä meillä on nyt kämppä jossa urakoitsija veteli mutkia suoriksi kunnes riitaantui omistajan kanssa siinä määrin että lähti kävelemään. Omistaja haastoi urakoitsijan oikeuteen ja lopetti lainan lyhentämisen. Pankki sanoi aikansa sitä meininkiä katseltuaan että nyt myytte sen kämpän sillä hinnalla mikä lainasta on maksamatta, tai lunastamme koko huushollin. Ja niin meillä nyt siis on viisi huonetta ja keittiö hintaan 140 000 dollaria. Se on täällä San Franciscon lahtiseudulla ihan helevetin halpa kämppä. Kolminkertainen summakin katsotaan täällä vielä edulliseksi.

Meillä on aika monta kaveria joiden mielestä on outoa, että me asutaan täällä pahamaineisessa West Oaklandissa josta ovat kotoisin Helvetin Enkelit, Mustat Pantterit, ja jossa 14-vuotiaiden mielestä on melko normaalia omistaa puoliautomaattiase. Olemme asuneet täällä vuokralla pari vuotta, mahtavassa teollisuusloftissa jossa on 200 neliötä ja saman verran kattoterassia. Halvalla. Kaverit ovat nyökytelleet että no joo, kyllä he tavallaan tajuavat, kun teillä on noin mieletön kämppä. Mutta esimerkiksi yksi Gary, jolla on kitarakorjaamo ja joka tuntee kaikki Carlos Santanasta Metallicaan, (siitä ehkä joskus myöhemmin lisää), esitteli oikein käsipelillä miten valtavan kokoisina hän pitää mieheni palleja, kun me nyt olemme ostaneet satavuotiaan, 136-neliöisen, asbestiseinäisen, vain osittain mutta sitäkin huonommin remontoidun, hukkaneliöitä pullistelevan, termiitinsyömän rötiskön. Täältä ghetosta.

Sinä aikana kun olemme asuneet täällä, meidän korttelissa on ammuttu kadulle yksi ihminen ja yritetty ampua joku ainakin pari kolme kertaa. Kerran heräsimme yöllä siihen että koko kortteli on poliisipiirityksessä johon kuului ainakin 20 poliisiautoa ja rynnäkkökiväärein aseistautuneita paikallisia karhuryhmäläisiä, ja neljä-viisi koirayksikköä. Viitisentoista näistä hesseleistä oli meidän oven edessä pyssyt tanassa. Toinen porukka osoitteli kivääreillä naapurin taloa, jossa 80-vuotias mummo oli kuulemma hereillä ja kauhun vallassa uskoi että nyt ne tappaa hänet. (Aamulla hieman toivuttuaan Jean-mummo oli enimmäkseen pahalla päällä sen takia että yksi poliiseista oli pissannut hänen talonsa kulmalle.) Tilanne oli se että kymmenen kilometrin päässä East Oaklandissa pari nuorta heppua oli ryöstänyt auton - siis liikennevaloissa aseella uhaten ihmiseltä joka ajoi sitä autoa - ja takaa-ajo päättyi tuohon meidän kulmalle jossa kaverit osuivat parkkeerattuun, erään naapurin tietenkin juuri sinä aamuna ostamaan Toyotaan. Toinen jätkä kiipesi aidan yli meidän loft-osuuskunnan sisäpihaan, ja toinen ryntäsi jonnekin naapurin pihoihin kolkuttelemaan ovia ja vaatimaan sisäänpääsyä. (Onneksi kukaan ei uskonut kun kaverit pyysivät apua ja väittivät olevansa vakavasti loukkaantuneita, koska siitä olisi sitten seurannut panttivankikriisi.) Koirayksiköt usuttivat lopulta noin 17-vuotiaan gangstan ulos meidän sisäpihasta ja se toinenkin heppu kuulemma jäi kiinni myöhemmin. Kaikkein mieliinjäävin repliikki jonka kuulin poliisin megafonista sinä yönä oli "Drop your iPhone. Drop the iPhone now." Nuorisorikollinen ilmeisesti yritti tekstailla tuttavilleen reaaliaikaista raporttia.

Täällä Amerikan kolmannessa maailmassa meillä on myös paljon kodittomia, jotka keräilevät romumetallia (johon toisinaan lasketaan myös huonosti lukitut polkupyörät ja helpommin irtoavat autopellit). Saaliinsa he vievät tuonne läheiseen metallikeräämöön, ja saavat siten rahaa jolla voivat ostaa lisää alkoholia ja crackia. Useimmat niistä ovat ihan kivoja tyyppejä, mutta yhtenä ongelmana kodittomuudessa on se että ei oikein pääse vessaan. Meidän talon edessä on suojaisia puskia, jotka toimivat kodittomien vessana. Oaklandin kaupunki ei isommin satsaa köyhälistöalueen puhtaanapitoon tai esimerkiksi katuroskiksiin. Aika usein astun aamulla ovesta roskaläjään jonka vieressä on ihmisen kakkakasa, ja sivummalla muutama käytetty kondomi. Meidän kortteli on siis myös tietenkin huora-alueen keskiössä, ja rauhallisena ja turvallisen tuntuisena nurkkakuntana toimii drive in-bordellina. Lukemattomat kerrat olen pahaa-aavistamattomana koiranulkoilutusreissulla vilkaissut parkkeerattuun autoon jossa ammatti-ihminen juuri toimittaa virkaansa mulkku suussa. En minä mikään moralisti ole, mutta mieluummin katselisin suuseksiä vain silloin kun olen itse sillä tuulella ja vartavasten hankkinut tämän tyyppistä materiaalia nähtäväkseni.

Ai että minkä takia me nyt sitten ollaan hullut menty hankkimaan talo tällaisesta paikasta? Sitä tässä nyt itsekin muistelen, että minkä takia, ja kirjoitan siitä seuraavassa tekstissä lisää. Toivottavasti.

1 comment:

  1. Toivottavasti kirjoitat lisää! Jäin heti koukkuun.

    ReplyDelete

Hei, kerro nimesi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...